Linda
Upea, uhmakas Slava! venyy venäläisäitien viiltävästä murheesta läkähdyttävään Putin-karnevaaliin, historian hirmuteoista Kim Jong Uniin ja Conchita Wurstiin, kirjoittaa kriitikko Suna Vuori
Göteborgin kaupunginteatterin Fosterlandetia mainostetaan suurena näytelmänä suomalaisista sotalapsista. Sitä tämä sotavuosista nykyaikaan ulottuva draama onkin, mutta laajuus on myös esityksen keskeinen ongelma. Neljä tuntia ja 45 minuuttia kestävä ruotsalais-suomalainen yhteistyöesitys (kaksi väliaikaa) pohjustaa aihettaan aluksi kohtuuttoman pitkään ja keskittyy sen jälkeen sotalapsuuden seurauksiin melko hajanaisella rintamalla
Ohjaaja Milja Sarkola palaa näyttävästi omaelämäkerralliseen materiaaliin
kaupunginteatterissa on kyllä häikäisevän hienoja näyttelijöitä, kunhan vain saavat kunnollista näyteltävää. Eikä Lutz Hübnerin näytelmässäkään mitään vikaa ole, vaikka saksalainen komedia saattaa äkkiseltään kuulostaa tuhoon tuomitulta yritykseltä. Hübnerin Flirttikurssi 55+ tarjoaa näyttelijöille kahdeksan tasavahvaa roolia
Näyttämö on kuin kaikki Apollon temppelin jälkeen rakennetut juhlasalit yhteensä. Jean Sibeliuksen (1865–1957) musiikki täyttää avaruuden ja lävistää kaiken olevaisen. Ikuisuuden konserttisaliin mahtuu koko maailmankaikkeus. Hämeenlinnan Teatterin Sibelius-näytelmästä ei kuitenkaan tullut sitä säveltäjän juhlavuoden suurta sinfonista näyttämörunoelmaa, jota esityksen komeat puitteet antavat odottaa ja jonka mahdollisuuksiin näytelmän kaksi viimeistä kohtausta jälleen palauttavat uskon
Hämeenlinnassa kuvataan taiteilijaelämän karikoita ja keskustellaan filosofisesti taiteesta. Antti Vihisen kirjoittama näytelmä Sibelius – Kohtalonyhteydet on muodoltaan kuin esitelmäsarja, jonka kaikki osiot on suunnattu täysin erilaisille yleisöryhmille
Millaista varjoelämää oikein elämme? Missä roolissa esiinnymme? Viirus-teatterin kevät alkaa filosofisesti virittyneellä huumorilla. Nuori pari Eva (Nina Palmgren) ja Robert (Oskar Pöysti) palaa lomamatkalta kotiin ja huomaa, että heidän tuttavansa Judith (Maria Ahlroth) ja Sebastian (Viktor Idman) ovat sillä aikaa käyneet heidän asuntoonsa taloksi
Eipä tarvitse lähteä hullujenhuoneelle – riittää kun käy Ryhmäteatterissa toteamassa, että olemme olleet siellä jo pitemmän aikaa. Mielipuolen päiväkirja osoittaa johdonmukaisen selkeästi, ettei kukaan ihminen pysty kuuntelemaan nykypäivän poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien jargonia olematta hullu tai tulematta sellaiseksi
Espoon kaupunginteatterin Kuka pelkää Virginia Woolfia? lienee juuri sellainen klassikkotulkinta, joka saa vastakaikua tämän päivän teatteriyleisön keskuudessa. Nyt jos koskaan janotaan kunnollista draamaa, olohuonelavastusta ja tähtiä. Pasi Lampela on ohjannut todella vetävän, käänteissään jopa yllättävän notkean tulkinnan Edward Albeen mestariteoksesta
Pirkko on suomalaisen naisen arkkityyppi. Pirkko tekee kaiken, vaikkei aina jaksaisikaan. Pirkko on klovnerian mestarin Janna Haaviston luoma hahmo, joka avasi Hurjaruuthin Punainen helmi naisklovnifestivaalin esityksellään Pirkko the Finnish Masochist
Yhteensä 677 hakutulosta.
Game of Thronesissa puhuttujen fantasiakielten keksijä rakastaa suomea
Pohjoiskorealainen ohjekirja kertoo, miten oikeaoppinen elokuva tehdään – vaikka Pohjois-Koreaa vastaan
"Seisoo Goethen rinnalla": Näin Grassia muistellaan maailmalla
Yleisöstä Kansallisbaletin lavalle hälytetty ballerina: "Olin šokissa eikä adrenaliini ole vieläkään laskeutunut"
Suomen Pankki sai kaksi taulua – Hannu Väisäsen maalauksen alta löytyi toinen