Vieroitusoireiden ajankohta

Vieroitusoireiden ilmenemisen ajankohta riippuu käytetyn aineen häviämisnopeudesta elimistöstä. Lyhyen vaikutusajan omaavien aineiden vieroitusoireet ovat voimakkaampia ja ilmenevät heti seuraavana päivänä aineen käytön lopettamisen jälkeen, kun taas pidemmän häviämisnopeuden omaavien aineiden käytön jälkeiset vieroitusoireet ilmenevät vasta 3–7 vuorokautta aineen käytön lopettamisen jälkeen. Mitä nopeammin aineen vaikutus alkaa ja mitä nopeammin sen vaikutus häviää, sitä voimakkaampia vieroitusoireet ovat ja sitä helpommin aineen käyttö johtaa vaikeasti hallittavaan aineriippuvuuteen.

Amfetamiinin ja kokaiinin säännöllisen käytön yhteydessä ilmenevät vieroitusoireet muutamasta tunnista muutamaan päivään aineen käytön lopettamisen jälkeen. Oireina ilmenee ärtyneisyys ja masentuneisuus, väsymys, unettomuus tai liikaunisuus, lisääntynyt ruokahalu, motorinen kiihtyneisyys tai hidastuminen sekä painajaisunet.

Heroiinin ja muiden opiaattien käytön jälkeiset vieroitusoireina ilmenee ärtyneisyys ja masentuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, lihaskivut, kyynelnesteen vuotaminen, nuha, silmäterien laajentuminen, hikoilu, ihon "kananliha", ripuli, haukottelu, unettomuus ja kuume. Oireiden ilmeneminen riippuu käytetyn opiaatin häviämisnopeudesta. Lyhyen häviämisnopeuden omaavan heroiinin vieroitusoireet alkavat 6–24 tunnissa heroiinin viimeisen annoksen jälkeen ja kestävät 5–7 vuorokautta. Pidemmän häviämisnopeuden omaavien opiaattien (esim. metadoni) vieroitusoireet ilmenevät 2–4 vuorokautta lopettamisen jälkeen ja voivat kestää lieväasteisina viikkojakin.

Itsehoito

Vieroitusoireet ovat luonteensa vuoksi aina ohimeneviä ja ne kestävät yleensä 1–4 viikkoa käytetystä aineesta, sen annoksesta ja häviämisnopeudesta riippuen. Joskus harvoin ja etenkin pitkäaikaisen opiaattien käytön lopettamisen jälkeen vieroitusoireet voivat lieväasteisempina kestää useankin viikon tai jopa 3–6 kuukauden ajan.

Vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä aineriippuvuudesta. Oireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan säännöllinen alkoholin tai päihteensä käyttö. Poikkeus tässä suhteessa on ahdistus- ja joskus myös nukahduslääkkeiden käyttö, koska näiden lääkkeiden käyttö saattaa olla perusteltua ahdistuneisuushäiriön hoidossa, vaikka lääkkeen käyttö olisikin aiheuttanut myös lääkeriippuvuuden kehittymisen.

Milloin hoitoon?

Vieroitusoireet voivat olla luonteeltaan niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan aineriippuvuuden aiheuttaneen päihteen, huumeen tai lääkkeen käyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee aina kääntyä lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen.

Vieroitusoireiden hoito perustuu ensi sijassa lääkehoitoon. Ahdistuksen hoidossa käytetyt pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diatsepaami) on tavallisin vieroitusoireiden hoidossa käytetty lääke. Vieroitusoireiden lääkkeellinen hoito ei saa johtaa päihteiden ja hoidossa käytettyjen ahdistuslääkkeiden sekakäyttöön.