Taudin pääpiirteet

Esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat influenssa A- ja B-virukset. Tärkeimmät A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuotta sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntumisen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H ja N kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain viisi näistä viruksista on aiheuttanut epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot alkavat usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Muutaman viikon viiveellä infektio leviää ympäri maan. Tavallisina vuosina ns. kausi-influenssaan sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana. Eteläisen pallonpuoliskon tilanteesta päätellen talvikautena 2012–2013 voi A-virusten (H1N1, H3N3) rinnalla olla tavallista runsaammin B-virusta.Taudin odotetaan olevan ankaruudeltaan tavallinen.

Pandemiasta puhutaan silloin, jos influenssa sairastuttaa tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat Espanjantauti 1918–1919, aasialainen 1957 ja hongkongilainen 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010 (H1N1-virus). Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi. Sikainfluenssa aiheutti poikkeuksellisen paljon vakavia tauteja työikäisille, raskaana oleville ja voimakkaasti ylipainoisille. Suomessa tauti tappoi "suoraan" itse virusinfektioon 44 henkilöä. Kuolleiden joukossa oli myös perusterveitä nuoria henkilöitä.

Mahdollisen uuden pandemian aiheuttajaksi on odotettuvuodesta 2003 alkaen yksittäisiä ihmisten infektioita aiheuttaneen lintuinfluenssaviruksen (H5N1-viruksen) aiheuttamaa epidemiaa. Ihmisten sairaustapauksia on ollut vuoteen 2012 mennessä noin 600 ja näistä 350 on johtanut kuolemaan. Viime vuosina eniten tapauksia on ollut Indonesiassa ja Egyptissä. Ainakaan vielä tämä virus ei ole kyennyt leviämään ihmisestä toiseen, vaan infektiot on saatu yksittäin olemalla kosketuksissa eläviin lintuihin (kanoihin, ankkoihin ja kalkkunoihin). Täten matkailijoiden riski sairastua ei ole ollut erityisen suuri.

Taudin toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa flunssista. Influenssaa on syytä epäillä vain kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja usein sairaanhoitopiiritkin tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin−kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin tavallisia nuhakuumeita. Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanoton kuluessa tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Nielun tai sierainten tikkunäytteet pystyvät kuitenkin löytämään vain noin 60 % todellisista influenssatapauksista. Siksi niiden käytöstä vastaanotoilla ei ole juuri hyötyä. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä jos oireet huonenevat tai palaavat kun taudin alusta on jo kulunut 5–7 päivää.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut, tai oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on alla olevassa taulukossa lueteltuja influenssan riskitekijöitä, on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä tai ei.

Hoito

Influenssan hoitoon on olemassa kaksi viruslääkettä: oseltamiviiri (myös lasten vahvuus, TamifluTM) ja tsanamiviiri (RelenzaTM). Edellinen otetaan kapseleina ja jälkimmäinen sisään hengittäen erityisen laitteen kautta. Kuuri kestää viisi päivää ja maksaa noin 30 € (v. 2012). Viruslääkkeet lyhentävät taudin kestoa päivällä tai parilla. Ehkä tärkeämpää on, että ne vähentävät myös jonkin verran bakteerijälkitautien riskiä. Päätös lääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Hyöty on todennäköisesti erityisen suuri kroonisia sairauksia potevilla (ns. riskiryhmällä).Viruspikatesteistä ei ole juurikaan apua hoitopäätöksen teossa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositeta. Suurimman hyödyn saavat ne, joilla on sairauksia jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka lisäävät jälkitautien riskiä. Virusflunssiin eli nuhakuumeisiin viruslääkkeellä ei ole mitään tehoa. Influenssalääkkeet toimivat myös ennaltaehkäisevästi (suojaavat taudilta 60-prosenttisesti). Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen vain erityisissä tilanteissa kuten influenssan alkaessa levitä sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia. Oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon (ks. «Nuhakuume, flunssa»1).

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Virus häviää yleensä viikon kuluessa. Ihmiskontaktien välttäminen taudin aikana ei auta suojaamaan ympäristöä. Tartuttavuuden pelossa ei ole syytä jäädä varmuuden vuoksi pois töistä, koulusta tai päivähoidosta, koska tällainen ei lisää omaa tai muiden turvallisuutta. Tavallisista toimista poissaolon ratkaisee siis vain oma vointi ja jaksaminen. Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta kun tauti on hyvin paranemassa ja oireen alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla. Käsien pesu aina ulkoa tultaessa ja ennen ruokailuja on riittävä. Desinfioivat käsipyyhkeet ovat yhtä tehokkaita mutta eivät tehokkaampia kuin käsienpesu.

Rokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Rokotteessa on kahden A-influenssaviruksen ja yhden B-influenssaviruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää riskiä sairastua noin 80 %:lla. Ilmeisesti rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi samoin kuin bakteerijälkitautien riskiä. Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille.

Uutta kauden 2012–2013 rokotuksissa

Entiseen tapaan Suomessa influenssarokotteen saavat kaikki 6–35 kk ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat henkilöt maksutta terveyskeskuksista tai työterveyshuollosta (ks. taulukko «Influenssarokotuksen kohderyhmät»1). Uusiana rokotettavien ryhminä ovat varusmiespalveluksessa olevat, vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiiri, ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Viimeksi mainitut rokotetaan ympäristössä olevien sairaiden henkilöiden suojaamiseksi. Kaikille ryhmille rokotus on vapaaehtoinen. Valitettavasti rokotuksen on ottanut viime vuosina vain puolet niistä, joille sitä maksutta tarjotaan.

Kaudelle 2012 – 2013 Suomeen on hankittu yhtä paljon (600 000 annosta) kahta eri rokotetta, Fluarixia (valmistaja GSK) ja Vaxigripia (Sanofi Pasteur MSD). Fluarix on tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille ja Vaxigrip nuoremmille. Näin menetellen rokotteet riittävät kaikille niitä haluaville. Syy kahteen erilaiseen käytäntöön juontaa juurensa siihen, että vuosien 2009–2010 Pandemrix-rokotusten jälkeen 50 – 100 nuorta suomalaista sairastui narkolepsiaan. Suurin osa narkolepsiaan sairastuneista oli 4 – 15-vuotiaita, kuten tämän taudin puhkeamisiästä on aiemminkin tiedetty. Yksikään yli 45-vuotias Pandemrixin saanut ei sairastunut. Suomessa asiantuntijat, ja varmasti kansalaisetkin, ovat tästä syystä erityisesti herkistyneitä rokotusten turvallisuuskysymyksissä. Missään muussa maassa, jossa Fluarix on käytössä, ei ole lähdetty tällaisiin varotoimiin ja Fluarixiä on aiemmin annettu miljoonille ilman että narkolepsian kehittymistä olisi havaittu. Kyseessä on äärimmäinen varotoimi.

Fluarixissä, mutta ei Vaxigripissä, rokotteessa olevat influenssaviruksen osat (antigeenit) ovat samanlaiset kuin Pandemirixissä. Rokotteen valmistusmenetelmäkin on hyvin samankaltainen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) syyskuussa 2012 valmistuneissa koeputkitutkimuksissa nähtiin lisäksi, että ihmisen puolustusreaktiosta vastaavat solut reagoivat Fluarixiin (muuta ei Vaxigripiin) samankaltaisesti kuin ne reagoivat Pandemrixiin. Fluarixissä, toisin kuin Pandemrixissä, ei kuitenkaan ole tehoteainetta (adjuvanttia), jota edelleen pidetään keskeisenä narkolepsiatapauksiin johtaneena syynä. Päätöksessä eri kohderyhmästä eri rokotteillle kuultiin kaikkia parhaita asiantuntijoita. THL:n tekemällä päätöksellä on myös sosiaali- ja terveysministeriön tartuntatautineuvottelukunnan asiantuntijoiden tuki. Ratkaisu tuntuu hyvältä.

Apteekeista saa ostaa reseptillä myös kolmea muuta influenssarokotetta, joiden teho lienee saman veroinen: Flupar -Vaccin (Orion-Pharma), Influvac (Abbott) ja Fluenz (nenäsuihke, vain 2–17-vuotiaille, AstraZeneca). Viime vuonna otettu influenssarokotus ei anna enää suojaa.

Influenssarokote ei suojaa lainkaan tavanomaiselta nuhakuumeelta.