Kylän ainoa televisio

Meillä oli 60-luvun alussa kylän ensimmäinen televisio. Siihen aikaan oli tapana kokoontua koko naapurusto television ääreen sinne missä sellainen oli. Katsottiin sitten missikisoja, urheilua tai jotakin muuten vain kiinnostavaa ohjelmaa. Käytännössä kaikki kiinnosti. Viimeisenä kylään lähtevä sammutti valot. Talonväki oli mennyt nukkumaan jo aiemmin. Yhdessä sitten hurrattiin - yleensä hiihtokisojen yhteydessä. Lätkässä Neuvostoliitto voitti kuitenkin 10 - 1. Tai sitten taivasteltiin Peyton Placen oikeudenkäyntien juonenkäänteitä. 

Paljon on muuttunut. Neuvostoliittoa ei ole ja Venäjällekin Suomi pärjää jääkiekossa. Eikä nykyajan Peyton Placen korvike Kauniit ja rohkeatkaan enää jaksa kiinnostaa. Vaan urheilu kiinnostaa. Eletään sitä samaa kylän ainoan telkkarin aikaa - sosiaalisessa mediassa. Kun Suomi tekee MM-kisoissa maalin, 47 kaveria tekee yht'aikaa tilapäivityksen: Maaliiiiii!!!!!!!!!!! Ihan niinkuin olisi kylän ainoa telkkari ja tapahtumat pitäisi kertoa kaikille. Tulee ihan lapsuuden onnelliset päivät mieleen. Vielä kun pärjäisivät hiihdossakin...

Mutta hurraamisen välissä syötiin tänäänkin. MarLin lähettämää sysmäläistä lähiruokaa:

Olen aina luullut, että pussiruuat ovat lisäaineita täynnä olevaa mössöä. Käsitys muutettu. Pihvit olivat tosi hyviä tattarin ja metsäsienien kera. Paitsi Äiskästä ja Juniorista.

Jälkikirjoitus: Jos joku tuntee Puksu-Pekan Sysmästä, niin sanokaahan Pekalle, että olisi mukava kuulla, mitä miehelle kuuluu.

Hitaampi muutos

Nuorena miehenä kävin Vakuutusyhtiö Kansan toimistossa kysymässä, minkä verran pitäisi maksaa kuukaudessa, että pääsisi viisikymppisenä täydelle eläkkeelle. Ei onnistunut. Vakuutusedustaja kohteliaasti totesi, että pitäisi jaksaa 55-vuotiaaksi. Minä olin silloin 29! Että ajoissa olen kyllä asiaan paneutunut. Vaan homma kaatui vakuutusmaksun suuruuteen. Oli Äiskän kanssa juuri otettu elämämme ensimmäinen asuntolaina ja kuukausierät laskettu niin ylös kuin suinkin mahdollista. Eihän siinä mitään, asia unohtui yli 20 vuodeksi. Kun sitten 50 tuli täyteen, niin ryhdyin laskemaan vuosia eläkeputkeen pääsemiseksi. Sitten tuli Katainen ja korotti tavoitetta vuodella. 

No, sehän tarkoitti vain vuotta lisää. Vaan nyt, pari kuukautta sitten tajusin asian hieman syvällisemmin. Todennäköisesti tapahtuu niin, että kun eläkkeelle jäämiseni jälkeen seuraavan kerran harkitaan Äiskän avustajan tarvetta, todetaan minun olevan täysipäiväisesti kotona. Ja näin ollen käytettävissä omaishoitajana ympäri vuorokauden. Eli uutta avustajapäätöstä ei sitten enää tule. Ei hittolainen, siihän minä en ala. Sehän tarkoittaisi, että olen sidottu kotiin käytännössä kellon ympäri. Kolme lakisääteistä neljän tunnin omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa! Ja kerran vuoteen kahden viikon huili, kun Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle. Niin kauan kuin on alle 65-vuotias. Minähän nääntyisin sosiaalisten kontaktien puutteeseen! Niinpä onkin parempi, että pyrin löytämään näiden pätkätöiden tilalle jotain sellaista, mitä voin tehdä niin kauan kunnes on pakko lähteä eläkkeelle. Eli vakityöpaikka pannaan hakuun - vaikka vähän huonommin koulutusta vastaava. Tosin nyt on sinänsä hyvä tilanne, että töitä on reiluksi vuodeksi eteenpäin, mutta saapahan rauhassa kyttäillä.

Ruokapuolen aloitimme Äiskän kanssa syömällä aamupalaksi ystävämme Matin tuomaa ankkaterriiniä voileipien päällä. Tosi hyvää oli, mutta sitä jäin ihmettelemään, että miksi sikanautasäilyke ei ole terriiniä? Sehän on hyvin samantapaista. No, kaipa siihenkin syynsä lienee.

Meillä oli grillauspäivä tänään. Lankomiehen poika lupasi tulla tyttöystävänsä kanssa käymään, jos tehdään jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Eihän minua tarvinnut kahdesti yllyttää. Olen vähän kerrassaan lopettanut grilliruokien kanssa varsinaisten lämpimien lisäkkeiden tarjoamisen. Niinpä nytkin tehtiin Juniorin tyttöystävän kanssa shaslikkien kaveriksi katkarapusalaattia. 

Shaslikit valmistettiin tällä kertaa tuosta linkin reseptistä poiketen lampaan lihasta. Ainoastaan kaksi vaaleampana näkyvää varrasta oli sianlihasta.

Edellä mainitut nyt ovat varsin tavanomaisia ruokia, mutta ei sitä lankomiehen pojan kaipaamaa vähän erikoisempaakaan tarvinnut kauaa tuumata. Hyvä bloggaajaystäväni Adrianmeren rouva, aloitti grillikauden grillaamalla pässin kiveksiä. Siinähän se oli nuorisolle erikoista!

 

Kivekset on helppo valmistaa grilliin. Leikkaa kalvot varovasti pois ja halkaise rauhanen kahtia. Mausta suolalla ja pienellä ripauksella pippuria. Grillaa kypsäksi. Tarjoile.

Maku muistuttaa lähinnä hyvänlaatuista makkaraa. Samoin suuntuntuma on lähellä lenkkimakkaraa. Kaikki maistoivat. Erittäin hyviä: ääniä neljä. Yllättävän syötäviä: kaksi ääntä. Meni alas: yksi ääni. Äiskän asteikolla kolmannen ja toisen luokan välillä. Seuraavaksi sitten opetellaan grillaamaan maksaa.

Ruoto kurkussa

Äiskä sai aivoinfarktin jälkeen riesakseen muun muassa afasian ja appraksian eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan. Jotenkin nämä yhdessä tai erikseen vaikuttavat siten, että Äiskä ei pysty aktiivisesti yskäisemään. Yskäisy tulee ainoastaan tavalliseen yskään liittyvän kurkun ärsytyksen kautta. Sen sijaan silloin, kun kurkkuun tuntuu jäävän jotakin, mikä pitäisi yskäistä pois, homma ei onnistukaan. Seuraa tunne, ettei saa henkeä, kun kurkussa on jotain ylimääräistä. Ja lopuksi pieni paniikki. Tällainen on sattunut muutaman kerran, ja voin vakuuttaa, että tilanne ei ole miellyttävä. Tästä syystä olen ollut erittäin varovainen kalaruokien valmistuksen suhteen. Pikkuhiljaa rohkeus ja taito ovat lisääntyneet. Tänään sitten onnistuin valmistamaan pakasteesta kaivamistani hauen perkuutähteistä meitä molempia miellyttävän kalakeiton:

kalakeitto kolmelle

8 dl vettä

2 tl suolaa

6 dl kuorittuja ja lohkottuja perunoita

1 sipuli hienoksi silputtuna

jokunen kokonainen maustepippuri

hauen fileoinnista tähteeksi jääneet ruodot, evät ja anopinleike

1 rkl ruohosipulia

1 tl persiljaa

1 tl tilliä

1 tl timjamia

1 rkl vehnäjauhoja

pieni köntti (15 - 20 g) voita

Kaksi kattilaa, molempiin neljä desiä vettä ja teelusikallinen suolaa. Kun vesi kiehuu kattiloissa, pane toiseen kattilaan perunalohkot ja sipulisilppu sekä pippurit. Toiseen kattilaan pane hauenperkeet. Keittele molempia pienellä teholla kunnes perunat alkavat olla pehmeitä. Lisää mausteet, vehnäjauho ja voi perunakattilaan. Nouki liian isoksi jääneet vehnäjauhopallerot pois. Sekoita kunnolla. Siivilöi tiheällä siivilällä kalan keitinliemi perunoiden kaveriksi. Tarjoile molemmat. Kuka ei halua kalaa ruotoineen, syö kalakeittoa ilman kalaa. Ja kuka taas tykkää syleksiä hauen ruotoja, palastelee kalanlihat lautaselleen keiton sekaan. Anopinleikkeen kyllä laitoin suosiolla kompostiin.

Ihan hyvää tuli äänin 2 - 0. Ja Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi, mikä on kalaruualle aika hyvin.

Omaishoitajuudesta

Sanomalehti Karjalainen käsitteli tänään pääkirjoituksessaan ja sisäsivuilla olevassa isossa artikkelissa omaishoitajuutta. Kirjoitusten kärki oli siinä, että kunnissa omaishoidon tukia on jouduttu leikkaamaan. Toisaalta myöskään kaikki tukeen oikeutetut eivät ole sitä hakeneet, eivätkä näin ollen myöskään sitä saa. Lisäksi omaishoitajuutta käsiteltiin lähinnä vanhusten hoitamisena kotona. Minä olen omaishoitaja. En siksi, että olisimme Äiskän kanssa niin vanhoja, vaan siksi, että Äiskä sai aivoverisuonen puhjenneen pullistuman onnistuneen korjausleikkauksen komplikaationa aivoinfarktin. Halvaantui, menetti puhe- ja kirjoituskykynsä. Liikkuu tosin itsenäisesti valvottuna, mutta tarvitsee koko ajan terveen ihmisen apua toiminnoissaan. 

Minulle oli alusta asti täysin selvää, että kun Äiskän kunto antaa periksi, hän palaa sairaalasta kotiin. Rahallinen korvaus omaishoitajuudesta tuli ylimääräisenä bonuksena. Aiemmin sain sitä reilun 500 € kuukaudessa, mutta nyt maaliskuun alusta kuukausittainen tuki pudotettiin 300 euroon. Vaan rahallinen tuki ei ole se tärkein tässäkään hommassa, vaikka siitä niin mukava olisikin puhua. Paljon rahaakin arvokkaampaa olisivat vapaat. Aiemmin kaupunki hyväntahtoisesti maksoi kuusi neljän tunnin pätkää vapaapäivän tekijöitä kuukaudessa. Nyt, kun säästetään, määrä on pudotettu lain määrittelemään minimiin eli kolmeen neljän tunnin kertaan kuukaudessa. Ja omaishoitajan kesälomasta ei puhettakaan. Kyllä minä nyt asian kanssa jaksan, mutta miten käynee, kun ikää tulee lisää. Kieltämättä tuntuisi ihan mukavalle, jos edes kerran viikossa saisi viettää muutaman tunnin ihan vaan itsensä kanssa vain itsestään vastaten. No, ehkä seuraavalla hallituksella on enemmän rahaa käytettävissään, ja nostavat tuota lakisääteistä minimiä. Ja Saipa voittaa lätkän Suomen mestaruuden.

Ruuanlaitossa oli eilistä enemmän menestystä. Pöydässä komeili unkarilaistyylistä

Töltött kaposztaa eli kaali-jauhelihakääryleitä

pienehkö kaalinpää

öljyä

sipuli hienoksi silputtuna

3 murskattua valkosipulin kynttä

400 g sika-nautajauhelihaa

1 1/4 dl risottoriisiä

1 muna

2 tl paprikajauhetta (mieluusti punaisesta paprikasta)

suolaa ja pippuria maun mukaa

2 1/2 dl tomaattikastiketta (Italiamo-brändin Sugo alla Toscanaa käytin, vaan varmasti mikä tahansa muukin käy. Ehkä letso olisi se autenttisin?)

2 1/2 dl lihalientä

500 g hapankaalia

smetanaa pöytämausteeksi

Keitä kaalia kokonaisena viitisen minuuttia. Nosta kaali pois vedestä ja poista kahdeksan päällimmäistä kaalinlehteä varovasti. Laita ne hetkeksi kylmään veteen, että kypsentyminen loppuu. Lopun kaalinpään voi säilöä jäähdyttelyn jälkeen vaikkapa huomiseen kaalikeittoon. Murskaa paksu lehtiruoti vaikkapa kaulimella pyöräyttämällä. 

Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla öljyssä. Kaada ne kulhoon. Lisää kulhoon jauheliha, riisi, muna, paprika ja suolaa sekä pippuria oman maun mukaan. Sekoita hyvin. Jaa seos tasaisesti jokaiselle kaalinlehdelle. Huuhdo hapankaali lävikössä ja rutistele enimmät nesteet käsin pois. Sekoita lihaliemi ja tomaattikastikke. Kaada seosta tilkkanen kannellisen uunivuoan pohjalle. Seuraavaksi levittele valutettu hapankaali vuokaan. 

Nyt ota ne kaalinlehdet, joiden päällä on kökkö jauhelihataikinaa, ja tee niistä kääryleitä. Paketti saa olla aika löysä, sillä riisi tarvitsee tilaa kypsyessään. Muutoinkin sellainen aika löysä kääryle on tavoite, ei kotimaisen kaalikääryleen tapainen tiukka paketti. Asettele kääryleet saumapuoli alaspäin hapankaalin päälle vuokaan. Lopuksi kaada jäljellä oleva tomaattikastike-lihaliemiseos vuokaan. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa puolestatoista kahteen tuntiin. Lisää tarvittaessa vettä tai lihalientä, ettei kuivu liiaksi. Puolisen tuntia ennen uunista ottamista voi ottaa kannen pois, niin pinta saa kauniimman värin. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Ja Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Nälissämme emme muistaneet kuvata ateriaa. Otetaan joku toinen kerta kaksi kuvaa, niin menee tasoihin.

Kiville karahti!

Tänään oli aurinkoinen päivä. Ihan konkreettisesti. Kuvaannollisesti on ollut koko kulunut viikko aika aurinkoista. Olen saanut viimeisen viikon tehdä töissä juuri sellaista hommaa, mistä eniten pidän. Ja tämä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Valitettavasti tätä iloa kestää vain juhannukseen, mutta harmia huojentaa kovasti tieto, että sain töitä toisesta projektista ensi vuoden juhannukseen saakka. Ja ihan yhtä mielekästä tekemistä. Saanpahan vähän aikaa hengähtää. Ja vuosi on sen verran pitkä aika, että jos siististi elelee, niin on vuoden kuluttua vara jäädä työttömäksi. Ei sillä että säästöillä elelisi, mutta eipähän tarvitse liiton rahoja odotellessa mistään käydä lainaamassa. Tämä on pätkätyöläisen arkea. 

Pikkuhiljaa pitää myös totuttaa taimia ulkoilmaan. Tänään kannoin jo toista kertaa koko repertuaarin kymmeneksi minuutiksi pihalle. Aidan varjoon varmuuden vuoksi. Niin, ja latvoin joulutähden, kun en ole saanut kuolemaan. Heinäkuussa sitten aloitetaan lyhytpäiväkäsittely ja katsotaan, mitä syntyy. Kaiken puutarhamyllerryksen lisäksi muistin tehdä perheen iloksi

lammaspataa

2 kg lampaan lihaa

suolaa

vettä

perunoita

Tein keskiviikkoiltana 15 prosenttisen suolaveden eli liuotin litraa kohti aina 150 grammaa suolaa. Laitoin lihat isoon kattilaan ja kaadoin suolavettä päälle. Lautanen vielä painoksi ja kattila eteisen nurkkaan. Tänään sitten puolen päivän maissa otin lihat esille ja leikkelin sellaisiksi karjalanpaistilihan kokoiseksi palasiksi. Palaset panin uunipataan ja pari desiä vettä kaveriksi. Myöhemmin selvisi, että tuskin olisi tarvinnut tuota kahtakaan desiä. Ja sitten pata kiertoilmauuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Puolen tunnin kuluttua hämmensin lihat sekaisin, laskin uunin tehon 175 asteeseen ja potti takaisin uuniin. Seuraavaksi kuorin reilut kymmenkunta perunaa ja keitin niitä 15 minuuttia. Kun taas puoli tuntia oli kulunut, otin lihat pois uunista. Maistelin lientä ja totesin sen olevan aivan liian suolaista. Lisäksi sitä oli melko paljon eli ei olisi pitänyt lisätä sitä kahta desiä.

Seuraavaksi otin isomman uunin kestävän astian ja ladoin perunat sen pohjalle. Perunoiden päälle ladoin lihat. Lopuksi otin litran kannuun viisi desiä sitä samperin suolaista lientä ja toisen viisi desiä vettä. Ja kaadoin lientä vuokaan sen verran, että lihat melkein peittyivät liemeen. Lopuksi koko komeus vielä kolmeksi vartiksi uuniin. Ja sitten ei kun syömään!

Ensimmäiset maistiaiset otettuani olin täysin varma, että joudun hakemaan Kotipizzasta pizzan. Niin suolaiselta ruoka vaikutti. Syöjiäkin oli reilusti oman kolmen hengen poppoon lisäksi oli Mari käymässä ja vielä Äiskän kaveri naapurista. Vaan yhdessä kun alettiin ihmettelemään, niin perunat olivat juuri maukkaan suolaisia. Lihatkin olivat syötäviä, vaikkakin tosi suolaisia. Etenkin ohkaisemmat kylkipalat. Niska oli isompina paloina ja lähempänä tavoiteltua. Äiskä söi vain perunoita, mutta me muut neljään pekkaan pistelimme melkein koko lihamäärään piiloon. Sitten onkin janottanut koko illan. Eli kiville karahti niin kuin entisen miehen vene.

Vaan tämä on välivaihe erään perinneherkun nykyaikaistamisen opettelussa. Tämän kerran opetus numero yksi: Käytä melko isoja, sellaisia kilosta kahteen painoisia lihakönttejä. Opetus numero kaksi: suolavedessä liottamisen maksimiaika on 48 tuntia - minun käyttämäni 60 tuntia oli liikaa. Opetus numero kolme: pataan ei tarvitse lisätä alussa vettä. Lihoista vapautuva neste ja rasva riittävät. Syksyllä uusi kokeilu. Ellen tänään kuole janoon.