Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 05.11.2013

Oivalluksen kynnyksellä. Ajattelijan kirja.

maalaussudenkorentoTommy Hellsten kiteyttää elämän ilmiöitä vuosi vuodella kirkkaammin. Tänä vuonna Hellsteniltä on ilmestynyt kaksi kirjaa, joista toisen hän on julkaissut  yhdessä vaimonsa Carita Hellstenin kanssa. Molemmista tuli heti minun kirjahyllyni tärkeitä kirjoja. Kauniita, kapeita ja täynnä painavia ja puhuttelevia sanoja. Ne sanat eivät ole valmiita totuuksia, vaan ajattelemaan ja tutkimaan kehottavia mietteitä, näkökulmia ja mielen lempeitä haasteita. Kumman tahansa kanssa voisin vaikka matkata viikoksi retriittiin. Aloittaa kunkin päivän poimimalla sattumanvaraisesti tai tarkoituksella jonkin osan tekstiä tai yksittäisen mietteen. Käyttää lopun päivää sen synnyttämien mielenliikkeiden tutkimiseen. Kirjoittamalla. Maalaamalla. Ajattelemalla.
Ehkä teenkin niin.

Oivalluksen kynnyksellä

OIvalluksenKynnykselläTommyn kiteyttämät mietelauseet Ihminen tavattavissa -sivulla Facebookissa ja Twitterissä kuuluvat melkeinpä päivittäin ajatteluhetkiini.   Verkossa ne synnyttävät myös polveilevia ja välillä kiihkeitäkin keskusteluja, sillä lukija kokee ja tulkitsee kiteytykset omalla tavallaan, omasta historiastaan käsin. Siinä, missä tviitit painuvat verkon uumeniin edellisten tieltä, jää tämä samanlaisista mietteistä koottu kirja elämään ja puhuttelemaan.

“Vaikeudet ja vastoinkäymiset opettavat meille enemmän kuin menestyminen ja onnistuminen”

Mietin oman elämäni vastuksia. Asioita, jotka ovat tuntuneet tapahtumahetkellä vastoinkäymisiltä. Entä nyt, kun muutama vuosi on kulunut – miltä ne nyt tuntuvat. Mitä olen löytänyt niistä? Mitä olen oppinut ítsestäni? Mita saanut? Olen näihin monesti itselleni vastannut ja löytänyt samalla paljon. Tätä voi pohtia yhä uudelleen, sillä sisäinen maailma on liikkeessä ja kertoo joka kerta kuunnellessa lisää siitä, mitä siellä on tapahtunut, mikä langanpää on solmiutunut ja muuttunut uudeksi ymmärrykseksi. Kun mietin menestyksen hetkiä, näen niidenkin arvon, mutta aivan toisenlaisen arvon. Enemmän olen oppinut vastuksista, vaikka en olisi niitä elämääni vapaaehtoisesti koskaan valinnutkaan.

“Syvyydessä on kaikki se, mikä pyrkii pintaan. Siellä on alitajuntamme, joka tahtoo meidän syntyvän yhä syvemmältä ja yhä uudestaan, siksi mitä olemme.”

Kirjan mietteet on ryhmitelty neljän teeman alle. Ne ohjaavat hallitsemisen sijasta ihmettelemään elämää, puhuvat yhteydestä itseen ja toisiin, kertovat pienuuden suuruudesta ja pohtivat rakkautta eri näkökulmista. Yhdellä virkkeellä tai useammalla. Syvyyksiin kutsuen – ja siksi niiden lukeminen vaatii aikaa. Kirjallisena pikaruokana kirjaa on turha tutkailla, ainakaan minun. Tällaiset tekstit ovat hiljaisuuden ja hitauden arvoisia.

Esipuheessa Tommy Hellsten toivottaa lukijalle hyvää matkaa omaan itseensä. Hyvä toivotus, sillä juuri sinne mietelauseet saattelevat.
Jos antaa niiden saatella.

Tommy Hellsten. Oivalluksen kynnyksellä. Minerva kustannus Oy. 2013.
Kirjan hinta (5.11.) on Bookyssa 20,40e (affiliate-linkki)

PS. Ajattelin kirjoittaa samaan postaukseen myös Tommy ja Carita Hellstenin yhteisestä Levollisuuden kirjasta. En kirjoita. Asia kerrallaan. Oivalluksen kynnyksellä-kirjasta tuli taas niin ravittu olo, että sen herättämiä sisäisiä kaikuja pitää kuunnella itsekin rauhassa. Monestko kerta oikein lieneekään. Hellstenin kirjoittamaa tekstiä ei voi ahnehtia.

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 18.10.2013

Vadelmaveneellä mielen matkalle

IMG_3658Toiviaisen Kari kirjoitti Mikkelin teatterin Facebook-sivulle:

“Mikkelin teatteri tekee pienellä tekijäjoukolla isoa jälkeä. Sen koki ja näki Vadelmavenepakolaisen ensi-illassa lauantaina. Kiitokset kaikille tekijöille ja erityisesti Jimmy Asikaisen loistavasta roolityöstä. Kannattaa katsoa ja tulla kauempaakin nauttimaan suomalaisruotsalaisen kansankodin tunnelmasta!”

No niin hitto vie tekee. Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Miika Nousiaisen kirjoittaman ja Petteri Summasen ohjaaman Vadelmaveneen. Edelleen välähdykset singahtelevat mielen pinnalla, kytkeytyvät arjesta nouseviin asioihin ja keskusteluihin. Kyse on myös muusta kuin ruotsalaisuudesta. Kyse on identiteetistä ja sen oivaltamisesta. Elänkö omana itsensäni vai olenko omaksunut  identiteettiini aineksia jostain itseni ulkopuolelta. Syystä taikka toisesta.  Joskus ne ainekset ovat niin tiukassa ja syvällä, että asianomainen uskoo niiden olevan aidosti oman minän osana – jopa niin tiukasti, että on valmis tekemään vaikka rikoksia. Tämä on myös näytelmän yksi ulottuvuus, syvälle sieluun ankkuroitunut ruotsalaisuus.

Tai sitten naurun kannalta

Toisaalta Vadelmaveneen voi katsoa vaikka vain illan hauskana, hyvin rullaavana iltaohjelmana. Se pelittää ilman psykologista ulottuvuuttakin erinomaisesti. Nauroimme vedet silmissä niin kaikille Tarja Pyhähuhdan monista letkeistä ja luontevista hahmoista kuin koko näytelmän käänteillekin.

Herkullinen veto! Kiitos Jimmy Asikainen, Tarja Pyhähuhta, Ismo Sievinen, Tuomas Turkka, Vintte Viitanen ja Tuuli Anikari sekä koko teatterin tiimi! Valaisette arkea arvaamattomalla tavalla.

VINK VINK

Vadelmavenepakolainen on loistokoukku teatterin karsomoon myös sellaisille, jotka eivät teatteria juuri harrasta. Esitykset pyörivät 11.1.2014 saakka. Näytelmän esittely löytyy teatterin nettisivuilta.

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 15.10.2013

Unelmien vauhdittaja Andy Hopi

andyNiinkuin tiedätte, minulla on vankka usko unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Olen kertonut tyttäreni unelmasta ja alleviivannut omia kokemuksiani. Me muun muassa asumme nyt talossa, joka oli 90-luvun alussa minun ensimmäisessä aarrekartassani. Unelmat kertovat jotain meidän todellisesta itsestämme eikä niitä kannata jättää pelkiksi uinuviksi kuviksi mieleen. Yksi unelmien toteuttamiseen uskova tyyppi on tamperelainen Andy Hopi, jota jututan tässä. Postauksen lopussa on Andyn myöntämä etu Tekijäakatemian verkkokurssille.

Valmennat ihmisiä tekemään unelmistaan totta. Mikä unelma imaisi sinut tekemään tätä?

Itselleni on luontevaa tehdä paljon asioita ja koska haluan saada paljon aikaan, olen kehittynyt tekemisen tuottavuudessa suunnattomasti. Sitten aloin pohtimaan, miten oppimistani asioista voisi olla hyötyä muille. Pohdin, mitä hyötyä ihmisille olisi, jos he pystyisivät tekemään asioita tuottavammin.

Yleensä ihmiset eivät halua tehdä enempää, vaan he haluavat saman tuloksen pienemmällä panoksella, jotta heille jää enemmän vapaa-aikaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, onko tekeminen itseisarvoista vai tavoitteeseen tähtäävää, kummassakin tapauksessa henkilö hyötyy tuotteliaammasta tavasta tehdä hänelle tärkeitä asioita.

En halunnut rajata kurssin tuottamaa arvoa pelkästään joko työelämään tai vapaa-aikaan. Kun puhutaan unelmista, voivat ne sijoittua uraan, parisuhteeseen, harrastukseen, omaan yritykseen, urheiluun tai oikeastaan mille elämän osa-alueelle tahansa. Minun ei tarvitse edes tietää ihmisen unelmaa, riittää kun hän tietää sen itse. Sitten voin tarjota erilaisia työkaluja hänen käyttöönsä, joista hän voi valita, mitkä toimivat parhaiten juuri hänellä.

Mitä omat saavutetut unelmat merkitsevät sinulle?

Ne ovat merkinneet ennen kaikkea henkistä kasvua ja auenneita mahdollisuuksia. Useinkaan unelmia ei olisi ollut mahdollista saavuttaa lähtötilanteen resursseilla. Onnistuminen vaatii kasvua ja/tai uusien resurssien löytämistä. Kun on uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, niin usein alkaa törmäämään yllättävissäkin tilanteissa ihmisiin, jotka voivat ja haluavat auttaa. Tästä linkistä voit katsoa puheen liittyen hauskoihin yhteensattumiin! ;)

Kannattaa siis kertoa unelmistaan mahdollisimman avoimesti päivittäisissä keskusteluissa, mikäli aihe nousee luontevasti esille. Monet epäröivät puhua unelmistaan ääneen, mutta mitä useampi ihminen unelmastasi tietää, sitä todennäköisemmin pystyvät he sinua auttamaan!

Mitä unelmia sinä olet saavuttanut ja miten ne ovat sinua muuttaneet?

Vuosia sitten minulla oli silloisesta elämäntilanteestani tarkasteltuna todella suuri unelma. Oman urheiluseuran perustaminen. Ja kun siinä onnistuin, olen tarkastellut asioita täysin uudesta perspektiivistä. Monet asiat ovat tunteneet paljon pienemmiltä ja helpommin tavoitettavilta.

Olen myös uskaltanut unelmoida isommista asioista. Muita unelmiani vuosien varrella ovat olleet mm. Täysii -seminaarin järjestäminen, valmennustila Centren avaaminen, valmentajayhteisön perustaminen ja Tekijäakatemia -verkkokurssin julkaiseminen.

Nyt unelmoin elämästä, jossa voin tuottaa mahdollisimman paljon arvoa ajasta ja paikasta riippumatta. Unelmoin myös Täysii -seminaarin järjestämisestä vuosi vuoden perään yhä isommin ja paremmin!

Toki minulla on myös muutamia henkilökohtaisia unelmia ;)

Miksi unelmat ovat dynamiittia?

Jo pelkästä toteutuneen unelman visualisoimisesta saa energiaa. Usein vaikeinta ei olekaan tekeminen, vaan toteutuneen unelman näkeminen ennalta, siihen aidosti uskoen. Kun unelman toteutumiseen uskoo varauksetta, eivät vastoinkäymiset paljon hetkauta. Kun kulkusuunta on koko ajan selkeänä mielessä, voi matkastakin nauttia enemmän! Hyvää matkaa myös sinulle kohti omia unelmiasi!

Andy lupasi, että blogini lukijana sinä saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Tekijäakatemia -verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia MIELENRAUHA. Jos siis haluat laittaa unelmiisi vauhtia, niin vilkaise löytyisikö sitä Tekijäakatemia -sivustolta! Huomaa myös, että Tekijäakatemia -verkkokurssille ilmoittautuvat pääsevät veloituksetta mukaan Täysii -seminaariin sekä Tekijäakatemia -seminaariin.

Andy Hopi on Life & Business Coach sekä Täysii -seminaarin ja Tekijäakatemian perustaja.

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 15.08.2013

Sisustaminen on helppoa!

KANGASTUSEilen ohjelmassani oli päiväseltään Tampere ja Kangasala. Ajoin aamulla sinne ja illaksi takaisin. Rankka vesisade mennen tullen huuhtoi koko ympärillä olevan maailman värit pois. Kotimatkalla pyörähdinkin hetken mielijohteesta lahden Eurokankaaseen värikylpyyn. Mitään en varsinaiseasti aikonut ostaa, mutta tapani mukaan kävelin Kangastuksen mallistoon kuuluva kangaspala kainalossa ulos. Jospa sitten kumminkin ompelisin tyynyt!

Koristetyynyn päällisten ompelu on ehkä niitä helpoimpia tapoja piristää kotia. Isoin työ oli minulla ompelukoneen esille ottaminen  ja virittäminen valmiiksi. Itse ompelu vei tällä kertaa vain hetken, sillä turvauduin siihen yksinkertaisimpaan päällismalliin, jonka tiedän.

Tein sisustyynylle pujotusaukon taittelemalla reunat reilusti päällekkäin. Kun taitellut reunat menevät semmoisen 25 senttiä limittäin ja päällinen on tarpeeksi naftisti sisustyynyn kokoinen, ei kiinnitysvetoketjuja, nappeja taikka napinläpiä tarvita. Tyyny pysyy siististi päällisen sisällä. Sisustus ja sepustus-blogissa on samantapaisen tyynyn teko-ohjeet. Minä en edes ommellut päärmettä päällimmäiseenreunaan: taitoin vain napakan kankaan hulpion reilusti sisäpuolelle. Se kestää pienessä tyynyssä siistinä niinkin, koska se on sivusaumoissa kiinni.

Tämä sohvannurkan väriläiskä edelleen armottoman harmaaseen elokuuhun syntyi nopeasti.
Minä ihmettelen jälleen sitä, miksen ompele enemmän.
Helppoa, yksinkertaista ja kivaa!

KANGASTUS2
KANGASTUS3

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 08.08.2013

Suojattu: Rakennan kotia ja valitsen mattoja

This content is password protected. To view it please enter your password below:

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 17.07.2013

Suojattu: OLENKO SE MINÄ?

This content is password protected. To view it please enter your password below:

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 17.07.2013

Lentävä matto!

kahvihetkiHeinäkuu 2013. Keitän mukillisen kahvia ja lorautan siihen tilkan maitoa. Istahdan ruokapöydän ääreen ja rapistelen ensimmäisen aukeaman esiin. Levollinen hetki. Koira haukahtaa ulkona, muuten on hiljaista. Kahvi höyryää ja lämmittelen käsiä mukin ympärillä. Kolea päivä helteen jälkeen.

Katse eksyy liinaan lehden alla. Seurailen sormellani turkoosin kankaan valkoisia aaltokuvioita. Dahlia. Sehän sen nimi on. Kuosi on jotain enemmän kuin vain yksi Anttilan valikoiman vaihtoehdoista. Se on samalla matka kuopuksen konfirmaatiokesään kaksi vuotta sitten. Rippileirivierailuun ukkosmyrskypäivänä. Koko kylätien tukkineiden, myrskyn kaatamien puiden ihmettelyyn. Juhlavalmisteluihin. Turkoosien kutsukorttien askarteluun. Valkoisten kangaskukkien ja pitsien liimaamiseen. Aurinkoiseen juhlapäivään. Kesätuuleen, joka lempeästi puhaltelee pihalle nostettujen pöytien koristekaisloja. Miehen turkoosin paidan sävyihin ja esikoisen  valkoisen paidan turkooseihin nappeihin. Samansävyisiin kukkakuvioihin omassa juhlamekossani. Ja takaisin näihin, nyt pöytää peittäviin Dahlia-kuvioihin. Kangasta kannoimme Anttilasta kotiin juhlapöytiä varten yli kymmenen metriä. Kappaverhon tuohon tarjoilupöydän yläpuolelle ompelin tästä samasta kankaasta.

Kahden vuoden aikana tyttären hiukset ovat muuttuneet vaaleista tummiksi ja  ulkonäkö muutenkin tyttösestä aikuiseen suuntaan. Peruskoulu on vaihtunut ensin lukioon ja sitten valokuvausalan oppisopimukseen mainostoimistossa.  Elämä kulkee eteenpäin, mutta muistot lennättävät voimahetkiin. Saavat hymyilemään. Mikä tahansa arjen esine voi toimia lentävänä mattona. Tänään se oli tämä Dahlia. Sen kuosi ja kuviot vievät minut aina kahden vuoden taakse ja saavat hymyilemään. Oi elämä – oi kauneus!

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 25.06.2013

Päivän pysäyttäjä

Tämän aamun puhuttelija ja pysäyttäjä.
Auringonpaisteessa, kesän lämmössä, paljain jaloin kuistilla.
Ajatus ulottui sydämen syvyyteen.

“Ne jotka todella tekevät hyvää toisille, eivät yritä olla hyödyllisiä, vaan pyrkivät vain elämään kiinnostavan elämän. He antavat harvoin neuvoja, mutta ovat esimerkkeinä muille.”
- Paulo Coelho, Accran kirjoitukset  -

Juhannus 2013 Mustila Porvoo Ruotsinpyhtää Pernaja (40)

 

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 19.06.2013

Hyvä meininki töissä!

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä töissä pitää olla myös kivaa!
Sen voimin väännetään sitä arkea kummasti.

THE PROJEKTI

Torstaina 6.6. Mainostoimisto Haaja & Arwo Design Oy:n luotisi Jesse Haaja meilasi verkostolleen tiedottavansa toimiston uusista tuulista perjantaina 7.6. klo 13 ja kehotti olemaan kyselemättä liikaa ennakkon.  Infoa seuraa firman Muutos-nettisivuilla, jossa kello kävi aikaa muutokseen.  Torikahviloissa kävi kuhina ja taisipa paikallislehtikin päivystyää uutta urakalla. Sillä aikaa toimistossa oli hauskaa. Yhdessä oli sovittu, ettei työn alla olevan tiedotusvideon sisältöä vuodeta ulos ennen aikojaan. Tiedotuspäivän aamuna kommentit sinkoilivat
- Vielä kolme tuntia
- Kaksi tuntia hoohetkeen
- Enää tunti!
- Nyt lähtee!


Uusille Facebook-sivuille pamahti hetkessä sata seuraaja. Kaksisataa. Kolmesataa. Tänään 19.6. seuraajia on liki tuhat. Youtubessa video on katsottu vajaassa kahdessa viikossa liki 5000 kertaa. Paitsi, että The Projekti on loistavaa markkinointia, se oli työporukalle hauska, hymyilyttävä YHTEINEN juttu.
Niitä tarvitsee jokainen työyhteisö!

VAUHTI SENKUN KIIHTYY

Viime syksynä  Tikkurilan porukka teki puljun 150 -vuotisjuhlan kunniaksi Vauhti kiihtyy -videon. Mukana oli työntekijöitä duunareista johtoryhmään, toimistoväestä varastomiehiin. Draivi on saanut yhdeksän kuukauden aikana yli 130.000 katsojaa ja jaksaa hymyilyttää yhä vain!
Tässäkin on se YHTEINEN TAIKA ja hyvä fiilis.


BÖNDEBOOGIE SOIMAAN

Eilen näin Kantri -lehden teettämän Böndeboogien ensimmäisen kerran. Maalaistalon tyttönä alkutuotanto on mulle rakasta ja tärkeää ja suomalainen ruoka ykkönen. Näillä jyväjemmareilla on just se ote, jota olen kaivannut kaiken tukiväännön ja maatalouspolitiikan lomaan!
Tämä pätkä levittää hyvää tuulta.

 

Kirjoittanut Tuulevi Aschan | 17.06.2013

Cogito, ergo sum!


Miten asiat voivatkaan sujua, kun emme itse virtauksen esteeksi.
Kun olemme omalla polullamme tavoitteita ja unelmia määritellessä, maailmankaikkeus auttaa kaikin keinoin.
Viikonloppuna tyttärelle kävi juuri niin.

Hän järjesti ensimmäiset kuvauksensa Helsingissä. Suunnitelma oli selvä: keijumaisia, keveitä kuvia. Ennakkoon järjestettäviä  yksityiskohtia oli paljon: majapaikka, mallit, monipuolinen ja moninainen kuvausrekvisiitta, aikataulut, maskeeraaja-kampaaja, mentoroiva valokuvaaja ja sadunomainen luontoympäristö. Jossain piti myös päästä laittamaan mallit kuvauskuntoon. Kaiken piti toimia talkooperiaatteella, sillä mentiin nollabudjetilla. Mielikuva lopputuloksesta oli kumminkin vahva.

Minä lähdin kuskiksi. Olin reissua varten laittanut sohvasurffauspyynnön muutamalle ihmiselle. Kahdelle ei aikataulu sopinut. Kolmas meilasi alkuviikosta olevansa paikalla ja toivotti tervetulleeksi! Kuinka ollakaan, hän sattui asumaan Jollaksen kartanon lähellä. Muistin heti miljöön, sillä olen ollut kartanossa kouluttamassa. Ympärillä on niittyjä, merenrantaa ja vanhoja puita.

Naps. Siinä oli sopiva kuvauspaikka ihan ilman etsintöjä. Juuri oikea Tilaus toimi täydellisesti. Samalla järjestyi paikka mallien meikkaukseen ja kampaukseen. Mentoroiva valokuvaaja oli jo aikaisemmin lupautunut mukaan. Hänet tytär oli bongannut opinahjonsa kautta, kun kaverin kuvia oli esitelty hänen ryhmälleen.

Maskeeraaja – kampaaja oivalsi oitis, mitä haettiin. Viehättävä nuori nainen, kuten kaksi keijukaismaista malliakin.

Päivään säänhaltija toimitti sopivasti läikikkään valon ja heleän auringonpaisteen sekä kuultavia kankaita liehutelleen kesätuulen.

Ja niin – tuo otsikko.
Minä olin kuljettaja ja koiranvahti.
Mutta enimmäkseen olin vain ihanasti olemassa.
Ajattelin.
Cogito, ergo sum!

Vanhemmat artikkelit »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 973 muun seuraajan joukkoon