Maalaismaisemaa ja mansikkaa

Terveisiä maalta!

Ajelin alkuviikosta muutamaksi päiväksi rauhoittaviin maalaismaisemiin. Ensi viikolla alkaa tiukat kesäopinnot, joten otin tähän väliin hetken hengähdystauon ja tein jotain aivan muuta, mitä normaaliarki pitää sisällään. On upeaa huomata, kuinka päivä päivältä luonto muuttuu. Ensin oli valkovuokot, sitten kaunisti kielot ja tuomen kukat ja nyt sireenit alkavat vähitellen saamaan täyden kukoistuksen ylleen. Aivan ihana oli myös ajella ja katsella ikkunasta peltomaisemaa, sekä niin kauniin sävyisiä koivuja. Itselläni ei edes ole mitään ihmeempää matkakuumetta mihinkään, sillä nautin Suomen kesästä niin paljon. Ja täälläkin on koluttavana vielä monen monta paikkaa ja nähtävyttä. Ei muuta kun kartta käteen ja kesäreissua suunnittelemaan.

Jo muutaman päivän pyrähdys virkistää kummasti, etenkin kun vaihtaa hetkeksi maisemaa ja puuhailee jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Nautiskelin pehmeistä puusaunan löylyistä, aidolla tulella valmistetusta grilliruoasta,aamukahvista joen rannalla,traktorilla ajelusta ja kuusen taimien istuttamisesta. Sain myös maistaa mielettömän hyvää nokkospiirakkaa ja raparperikiisseliä. Lupaan laittaa tänne omat versioni noista kauden herkuista. Kerrassan voimaannuttavaa! Tässä tunnelmia:

Kun tulin kotiin kurkkasin pakkaseen. Siellä on vielä paljon viime vuoden mansikoita, vaikka olenkin niitä paljon käyttänyt. Pari 5kg laatikollista niitä tosin laitoinkin. Ne on saatava nyt käyttöön, sillä pian on sama homma edessä tänä vuonna. Niinpä survoin hieman puolijäisiä mansikoita, vatkasin muutaman valkuaisen vaahdoksi ja lisäsin hieman tomusokeria. Laitoin seoksen astiassa pakkaseen ja sekoittelin välillä muutaman kerran. Tästä syntyi aivan ihanaa ja terveellistäkin sorbetittia. Kokeile ihmeessä, jos sinullakin on vielä mansikoita pakkasessa. :)

Tässä vielä muistutus aineksista. Maalailin tarpeettoman kehyksen lasin liitutaulumaalilla ja nyt siihen on kiva raapustaa vaikka päivän menu.

Iloa ja aurinkoa sinulle loppuviikkoon! :)


Maria

Aamiaista ja aurinkoa

Valoisat aamut ovat innoittaneet luonnostaankin aamuvirkun nauttimaan aamiaisesta kaikessa rauhassa. Aamu on muutenkin mielestäni ihanin hetki päivässä. Herään usein ilman kelloa puoli kuuden ja kuuden välillä. On ihanaa nousta aikaisin ja valmistautua kaikessa rauhassa päivän puuhiin. Välillä aamutouhuja säestää ilakoivien lokkien kuoro, välillä mustarastaiden moninainen laulukonsertti ja toisinaan laitan jo sängystä käsin soimaan lempeää jazzia. Kahvi tippuu ja mustikat sulavat aamusuihkun aikana.

Pidän aamupalaa päivän tärkeimpänä ateriana. Se luo hyvän perustan koko päivälle. Koostan sen niistä raaka-aineista, joita sattuu sillä hetkellä löytymään, kuitenkin mahdollisimman monipuolisesti ja kaikki ravintoaineet huomioiden. Arkena pyrin tekemään jotain simppeliä, viikonloppuisin saatan käyttää sen valmistamiseen enemmän aikaa ja yhdistää sen vaikka brunssiksi lounaan kanssa. Kesä innoittaa kekseliäisyyteen myös aamiaisen suhteen ja joskus on ihana nauttia aamiainen vaikka rantakahvilassa! Vaihtelu virkistää. Seuraavassa hieman aamuista tunnelmaa viime viikoilta...

Puurokin voi olla niin hyvää, kun se on keitetty kunnon isoista kaurahiutaleista huolella ja nautiskeltu marjojen kera. Kananmuna yhdessä puuron kanssa pitää hyvin nälkää ja lisää hieman proteiinia ateriaan.

Joskus kauniina kesäisenä viikonloppuaamuna voi nautiskella oikein ajan kanssa...

Auringon inspiroima aamiainen...

Ihanaa, että kauppoihin on saatu ruispalojakin pienessä koossa. Vähemmän leipää, enemmän täytettä!

Tänä aamuna leivottu maalaisleipä. Tässä on käytetty niin loistavaa vanhaa kikkaa, että pakko jakaa hieman ohjeen tynkää. Oletko aina halunnut tietää, miten leivästä saa kotikonstein rapeakuorisen, mutta pehmeän sisältä?

Luomu maalaisleipä

4 dl luomu vehnäjauhoja
3,5 dl luomu täysjyvävehnäjauhoja
suolaa myllystä (1,5tl)
0,5 tl kuivahiivaa
vajaa 4 dl reilusti kädenlämpöistä vettä

Sekoita ensin kuivat aineet. Lisää vesi ja sekoita huolellisesti puuhaarukalla, mutta älä vaivaa. Laita kulhon päälle esim. tuorekelmu ja leivinliina tiiviisti ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä 12-16h. Itse tein taikinan illalla ja annoin levätä yön yli, jolloin aamulla sai tuoretta leipää. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja heti alkuvaiheessa jokin pata uunin lämpöön kuumenemaan. Pyörittele taikinasta jauhojen kanssa sopivanmuotoinen pallo. Kun uuni on lämmin, ota pata pois ja lisää padan pohjalle hieman jauhoja, aseta taikina pallo pataan,laita kansi kiinni ja pata uuniin. Paista noin 30 min. jonka jälkeen paista vielä ilman kantta 10-15 min., jolloin leipä saa kauniin värin. Valmis leipä tuntuu pinnalta rapealta ja on saanut hieman väriä pintaan.

Aivan loistava kikka saada kunnon leipää kotona, tuoreena ja ihan tavallisella sähköuunilla. Kokeile ja hämmästy! :) Koostumusta voi varioida ja tehdä omia miksauksia esimerkiksi laittamalla osan ruisjauhoja, kaurahiutaletta,grahamjauhoja tai pinnalle vaikka jotakin siemeniä.

Iloista ja aurinkoista viikonloppua!

Maria

Seuraava leveli on just sua varten

Että voi ihminen olla fiiliksissä tästä kesästä. Puhun jo kesästä, sillä ilokseni olin tänään ensimmäistä kertaa lenkillä t-paidassa. Viime päivinä on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä mielin määrin. Aamulenkit ovat taas astuneet aikatauluun ja onkin ollut mahtavaa olla aitiopaikalla seuraamassa, kun linnut konsertoivat ja tekevät merenrannassa aamupesujaan ja toisaalta valkovuokot heräilevät niityn laidalla kostean yön jälkeen. Jokaiselle aistille jotakin. Väitän, että kaikki tämä ei tuntusi niin ihanalta, jollei olisi ainutlaatuinen tilaisuus nauttia neljästä vuodenajasta.

Tässä hieman viime päivien tunnelmaa ulkosalta lenkin varrelta:

 Uskon kovasti, että kaikilla (korostan ihan kaikilla), on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti omaan elämäänsä, olivatpa lähtökohdat millaisia tahansa. Niin moneen asiaan on voi vaikuttaa itse ja asenne elämään kuitenkin loppupeleissä ratkaisee sen, onko koskaan tyytyväinen ja onnellinen. Onnellisuus ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina mennyt kivuttomasti ja tasaista tietä. Päin vastoin. Vertaisin mielen kuntoa fyysisen kunnon kehitykseen. Ihan samalla tavalla välillä joudutaan käymään epämukavuusalueella. Tarpeeksi ja oikeanlaista "ravintoa" ja "lepoa", niin kehitys on myötäsuuntaista. Ravintona voisi olla jokin mielekäs tekeminen, liikunta,oikeanlaiset kannustavat ihmissuhteet ja oma asenne. Lepo voisi taas tarkoittaa pysähtymistä ja asioiden kohtaamista, toisaalta myös sellaista aikaa, kun ei tarvitse ajatella mitään.

Onnellisuuden taustalla ei liene maine, menestys, kultaharkot ja kunnia, vaan erityisesti se, että on sinut itsensä kanssa. On ihmisiä, joilla ulkoisesti näyttää olevan mainetta ja mammonaa, mutta ovat aivan hukassa oman itsensä kanssa. Se näkyy itsensä arvostamisen puutteena, huonona itseluottamuksena ja toisaalta sairaalloisella ulkoisen habituksen pönkittämisellä. Hyvä ja tyyni olotila luo pohjan onnellisuudelle ja kaikki muu sen päälle vain täydentää koko pakettia. Kun perusta on vankka, ei mikään sitä kaada. Niinkuin monessa muussakin asiassa, tässäkin pätee mielestäni yksi tärkeimmistä säännöistä elämässä: pidä se simppelinä!

Mietteitä onnellisuudesta:

Älä turhaan kanna vanhoja kaunoja mukanasi. Ne tukahduttavat ja vievät tilaa positiivisilta asioilta. Mieti kussakin tilanteessa, mitä voisit tehdä lieventääksesi negatiivista ajattelua.

Kohtele toisia hyvin. Arvostaminen ja kohteliaisuus lisäävät hyvää mieltä, mutta myös antavat mahdollisuuden paremmille ihmissuhteille.

Kohtaa ongelmat ja yritä ratkaista ne ikäänkuin haasteina. Jos voit tehdä asialle jotain tänään, tee.

Ei ole olemassa parasta elämää. On olemassa oma elämä ja siitä voi tehdä parhaan mahdollisen. Kiitollisuus tuo onnellisuutta - se on fakta!

Unelmat ovat tärkeitä. Joku viisas on joskus muinoin sanonut, että elämässä tarvitsee olla kolme asiaa: On jotain mitä tehdä, on jotain mistä unelmoida ja on jotain mitä rakastaa. Paremmin ei voisi sanoa!

Vältä ja tunnista tekosyyt. Kaikkeen löytyy tekosyitä, jos vain niin haluaa. On tärkeää myöntää edes itselleen, mistä on todella kyse. Rehellisyys kunniaan!

Hyvin tyypillistä on, että ihmiset haikailevat menneitä ja murehtivat tulevaa. Kumpaakaan ei ole tällä hetkellä. Muistot kulkevat mukana aina ja niitä tulee vaalia, mutta niissä ei voi elää. Keskity siihen, mitä kullakin hetkellä olet tekemässä.

Älä tuijota liikaa siihen, mitä muut tekevät. Vertailu, kateus ja katkeruus vain syövät omaa energiaa.

Puhu totta. Valehtelu rasittaa mieltä. Ole rehellinen itsellesi ja muille.

Nuku hyvin. Välillä helpommin sanottu kuin tehty, mutta tutkitusti säännöllisen unirytmin omaavat ovat onnellisempia. Yritä ainakin herätä aina samaan aikaan. Keho tykkää rutiineista.

Katso mitä syöt. Ravinnolla voidaan vaikuttaa niin moneen asiaan, niin myös onnellisuuteen ja siihen vaikuttavin tekijöihin.

Liikunta lisää onnen tunnetta niin lyhyellä, kuin pitkälläkin aikavälillä.

Varmasti paljon itsestään selvyyksiä. Silti kaikilla meistä on jossakin kohtaa parantamisen varaa. Toisissa saatoit ajatella, että voit laittaa "rastin ruutuun". Joka tapauksessa mieti ja hae yhtymäkohtia omaan elämääsi.

Iloisia ajatuksia ja kauniita unia sinulle :)

Kuuntele vielä loistava kappale, hienolla sanoituksella Jukka Pojalta:

http://www.youtube.com/watch?v=A4WvxFhxKOg

Maria

Muutos on mahdollisuus

Leppoisaa Helatorstaita!

Sateisesta säästä huolimatta, oli ihana aukaista ikkuna juuri herättyään ja aistia raikas ilma ja meren tuoksu. Alkuviikolla vielä suunnittelin tälle päivälle auringossa makoilua,piknikkiä ja paljon ulkoilua. Sadepäivän sattuessa tehdäänkin sitten suunnitelmiin hieman muutosta. Ei sitä pidä jäädä harmittelemaan, vaan vaihtaa suunnitelmaa ja puuhailla sadejuttuja. Nyt onkin hyvä hetki tehdä hieman lisää kevätsiivoja ja toisaalta suunnata ulos, kun sade taukoaa.

Aika lailla tasan vuosi sitten makoilin sairaalassa, kun olkapääni oli operoitu isosti kolmannen kerran. Muutamaa päivää aikaisemmin olin jättänyt taakseni unelmatyöni ja ammattini. Olin sairaalassa kolme päivää ja muistan, kuinka vielä viimeisenä aamuna kotiin lähtiessä ja viimeisiä röntgeniä otettaessa pyörryin kahteen otteeseen, kun kroppani sietää hyvin huonosti nukutusaineita ja vahvoja lääkkeitä. Kivut olivat kuitenkin niin kovat, että sain kipulääkettä sekä tipalla, että piikillä reiteen. Ihan kammottavaa ajatellakin niiden lääkkeiden vahvuutta, sillä normaalisti en juuri koskaan sairasta edes mitään tartuntatauteja, enkä juurikaan käytä kipulääkkeitä. Ehkä siksi meninkin niin huonoon kuntoon.

Muistan ikuisesti sen tunteen, kun palasin kotiin. Kaikki se läheisten ja rakkaiden tuki oli korvaamatonta, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että hartiassani oli 15 cm avohaava,olin hyvästellyt asiakkaat ja edessä oli jotain. Tiesin, mitä halusin, mutta mikään ei ollut vielä varmaa. Ja taas tuo liikkumattomuus ja kuntoutus edessä, neljän vuoden sisään kolmannen kerran. Ei siinä auttanut. En voinut liikuttaa kättäni vatsalta mihinkään seuraavaan puoleentoista kuukauteen. Jokainen yskäisykin sattui niin, että tähtiä näkyi. Kun tulin sairaalasta, ulkona oli lämmin ja aurinkoista. En vain voinut jäädä sohvalle makoilemaan. Otin limua kulauksen, jotta en tipahda ja lähdin hitaasti, mutta varmasti ulos kävelemään. Siinä linnunlaulun keskellä ja laineiden liplatusta kuunnellen mietin, että tämäkin kokemus on yksi niistä elämän rikastajista ja tästä on suunta taas kerran ylöspäin. Siinä hetkessä nautittiin niistä asioista, joista pystyi. Päivä päivältä, viikko viikolta oleminen alkoi tuntumaan inhimillisemmältä. Muutaman viikon kohdalla niittitikkien poiston yhteydessä haava repesi (hoitaja ja lääkärikin kalpenivat, itse en voinut edes katsoa) ja siinä sitten tuli hieman takapakkia. Kerran päivässä lääkäriin puhdistuttamaan sitä ja itse 4 kertaa suihkustusta. Meinasi huumori loppua, mutta taas sekin lähti pikkuhiljaa paranemaan.

Nyt vuotta myöhemmin: opintopisteitä kohti uutta ammattia on oikein mukavasti ja tavoitteena olisi valmistua vuotta normaalia aikataulua aiemmin. Koulu sujuu hyvin ja olen todella innoissani ja motivoitunut. Mitään en vaihtaisi pois. Voisin surkutella ikuisesti jäävää vammaa,liikerajoituksia ja jokapäiväisiä kipuja, mutta en. Päinvastoin, olen kovin kiitollinen, kuinka upeaa työtä ortopedi Harri Heliö on tehnyt muuttaessaan olkapään anatomiaa luunsiirrolla niin, että se on entistä vahvempi ja miten paljon olen oppinut tässä kuuden vuoden aikana ihmiskropan toiminnasta...ihan käytännössä. Luonnostaankin, kun jotain rikkoutuu, esimerkiksi luu murtuu, optimaalisissa olosuhteissa terveillä ihmisillä, elimistö korjaa sen entistä vahvemmaksi. Niin myös mielen kanssa: jotain tapahtuu, oppii arvostamaan sitä kaikkea hyvää, mitä on ympärillä. Se ei tapahdu automaattisesti. Mieltä pitää auttaa. On hyväksyttävä sen hetkinen tilanne, nauttiva siitä hetkestä mahdollisimman hyvin ja otettava kaikki kokemukset vastaan, ikään kuin helminä nauhaan. Elämää tämä kaikki on. Aina ei mene suunnitelmien mukaan, mutta aina ei tarvitsekaan mennä. Muutos on TODELLAKIN mahdollisuus.

Tommy Tabermannin sanoin:

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
värisevää sielua ei saa tallata.

Näkisitpä tämän hymyn kasvoillani, toivottavasti hymyilet myös :) Iloista pyhää!

Kuvassa näkyy haava vuosi sitten, pari viikkoa leikkauksesta. Pari muuta haavaa ei näy kuvassa. Jos ei punnerreta enää kahdella kädellä, aina voi harjoitella yhdelläkin ;) 






Maria

Vappuista fiilistelyä

Vappu! Lapsuudesta päällimmäisenä mieleen muistuvat torilta haetut foliopallot ja isän tekemä sima. Molemmissa näissä oli jotain erityistä, jotain mitä minään muuna vuodenaikana ei saanut. Muistan kyllä vieläkin sen tunteen, kun sai itse valita oman näköisen pallon ja sitä säilytettiin hartaasti pitkälle alkukesään asti, kunnes se mateli lattialla velttona. Toisena muistan aina siman teon. Perheessämme äiti on aina laittanut ruoat, mutta isän bravuurina on itse tehty sima. Rusinoiden nousemista seurattiin päivittäin ja oi sitä hetkeä, kun sai ensimmäisen kerran taas vuoteen maistaa simaa äidin leipomien tuoreiden munkkien kera.

Laitoin itsekin viikko sitten siman tulemaan. Mielestäni se kuuluu ehdottomasti vappuun ja on niin yksinkertaista tehdä, että mielellään sen kerran vuodessa tekee. Tänä vappuna järjestän vappujuhlat nuorille 5.-ja 6.-luokalaisille neideille, toisinsanoen kummitytölleni, hänen siskolleen ja muutamalle heidän ystävällleen. Ohjelmassa on yhdessä tekemistä, vappujuttuja, kotitekoisia vappuherkkuja ja pelailua. Saapi nähdä, riippuen ilmasta, lähdemmekö myös piipahtamaan keskustassa aistimassa todellista vappuhulinaa. Olen hieman koristellut kotia vapun tunnelmaan sopivaksi. Kun hieman näkee enemmän vaivaa ja etsii, voi löytää kauniita ja herkkäsävyisempiä vappukoristuksia. Matkasimme ystäväni ja kummityttöni kanssa viikonloppuna Espooseen juhlien järjestämisen liikkeeseen ja sieltä tarttuikin suloisia juttuja mukaan.

Tässä hieman etukäteistunnelmaa vapusta:

Tein hauskaa vappua koristeen tulostamalla kirjaimia ja leikkaamalla ne kahden kuosisista kartongeista. Sen jälkeen liimasin kirjaimet paksumpaan lahjanaruun.

Simatasting ennen huomista - hyvää tuli ;)

Oikein hauskaa, kuplivaa ja aurinkoista vappua! :)

Maria

Piirakoita ja pitsiä

Arvostan perinteitä ja perinteikkäitä tapoja, ruokia ja vaikka aika menee eteenpäin, mielestäni vanhanaikaisia reseptejä ja ajatuksia tulee vaalia. Itse olen saanut olla lapsena mukana monenlaisissa maalaispuuhissa hirvimetsältä perunan nostoon ja ruisjuuresta leipomiseen. Haluan kovasti vaalia näitä kokemuksia ja silloin tällöin leivoskella esimerkiksi karjalanpiirakoita, jotta rypytysnäppäryys säilyy. Aina voi jonkin unohtamansa tieton historiasta tai politiikasta lukea uudelleen, mutta tämän kaltainen hiljainen tieto ja taito säilyy vain käyttämällä. Haluan jakaa teille muutaman perinteikkään ohjeen. Nämä ovat leipomuksia, joihin lähes aina löytyy aineet kotosalta ja toisaalta helppoja,yksinkertaisia, mutta aina niin maistuvia.

Karjalanpiirakat

Kuoritaikina:
1½ dl vettä
1 rkl öljyä
3/4 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
Täyte:
2 ½ dl vettä
2 dl riisiä
7 ½ dl maitoa
1/2 tl suolaa

Valmista ensin riisipuuro. Tein sen itse jo edellisenä päivänä valmiiksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Painele juomalasilla ympyröitä. Pinoa ympyröitä päällekkäin tai lomittain ja peitä leivinliinalla odottamaan kaulimista. Kauli piirakkapulikalla ohuita, soikeita "lättyjä". Peitä välissä leivinliinalla ja täytä kuoret mahdollisimman nopeasti. Jätä kuoren reunaan n. 1,5 cm tilaa. Käännä reunat täytteen päälle ja rypytä. Paista piirakoita 275 asteessa noin 15 min. Valele suoraan uunista tulleet piirakat voi ja maito seoksella.

Onnistut, kun otat seuraavat asiat huomioon:

- Peitä aina taikina leivinliinalla ja ole vaiheissa vikkelä, taikina kuivuu helposti.
- Tee kuorista tarpeeksi ohuita
- Rypytys tehdään etusormella, peukalo takana tukena
- Vahdi piirakoita uunissa, palavat helposti

Kaurapitsit

1 dl kauralesettä
2,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vanillliinisokeria
0,5 tl leivinajauhetta
100 g sulatettua voita
0,5 dl siirappia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää siirappi ja sulatettu voi. Tee pieniä nokareita pellille ja jätä reilusti tilaa leviämiselle. Paista 200 asteessa noin 5 min.


Lintujen laulua, auringon valoa ja hymyä päiviisi! Silmät, korvat ja nenu auki ulkona, se on kevät! :)

Maria

Söpötyksiä ja höpötyksiä

Iloista keskiviikkoa! Viimeiseen viikkoon on kuulunut töiden ja koulutöiden lisäksi paljon ihania asioita, ikimuistoisia hetkiä ja unelmointia kesästä. Sade on saanut ilman raikkaaksi ja pikkuhiljaa lumet alkavat väistyä ja kevään tuoksu tulla esiin. Niin ihanaa on ollut ulkoilla sateesta huolimatta. Kävelylenkki illalla ystävän kanssa sateessa, asiamukaiset varusteet päällä, ai että! Ihana käydä nukkumaan suoraan raittiista ilmasta, vetää lämmin peitto päälle ja mieli rentona mukavasta jutusteluseurasta. Suosittelen!

Viime viikko oli kovin kulinaarinen osaksi johtuen illallisvieraista ja toisaalta nautiskellen italialaista hyvässä seurassa, Suomen parhaassa italialaisessa ravintolassa. Kyllä se vaan on niin, että hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista saa hyvää ruokaa.

Viikonloppuna pyörähdin myös rakkaan ystäväni kanssa sisustus - ja puutarhamessuilla. Nautimme kyllä täysillä ihastellen kauniita pihoja,kukkasia,hyötykasveja ja sommitelmia. Mukaan tarttui muutamia ideoita ja eritoten inspiraatiota ja iloista mieltä.

Viime viikolla eräs ilta intouduin koristelemaan myös cup cake leivoksen erääseen kilpailuun. Jos haluat käydä äänestämässä sitä niin löydät kaunein cup cake- kisan oheisesta linkistä: https://www.facebook.com/leivojakoristele. Oman tekeleeni nimi on prinsessan päiväuni.

Tällä kertaa hieman vain höpöttelyä, mutta ehkä kuvat kertovat enemmän:

Tiikerirapucaesarsalaattia illalliseksi: ohje löytyy vanhoista postauksistani, kurkkaa tunnisteista kohdasta salaatti.

Puutarhamessufiilistelyä

Viikonlopun leikkokukat loistossaan

Prinsessan päiväuni cup cake. Päällä sydänkoriste muotoiltu itse tehdystä marsipaanista.

Tekaisin myös itse hieman energiapatukoita. Illat menevät luennoilla ja siellä on haastavaa saada terveellistä välipalaa. Näitä on helppo pakata mukaan. Niihin voi laittaa lähes mitä vaan kaapista sattuu löytymään. Itse laitoin luomuvoita,sitruunan mehua, mantelirouhetta, luomukaurahiutaleita, hunajaa, kuivattua omenaa ja kanelia. Nam!

Mukavaa viikkoa kaikille! Minä hilpaisen tästä raittiiseen ulkoilmaan lenkille ja illaksi tenttiin! :)

Maria