torstai 30. toukokuuta 2013

Kirjaston helmiä

Kirjasto tarjoaa monen moista luettavaa. Välillä sattuu niin hienosti, että luettava kirja on suorastaan helmi. Tässä olisi kaksi helmeä.

Aloittelijasta asiantuntijaksi. Patricia Benner 1993.

Kirjan takana:
Aloittelijasta asiantuntijaksi on asiatietoihin perustuva hoitotyön teos, jossa käytännön työtä tarkastellaan ammattitaidon kehittämisprosessina. Kirjassa kuvataan tilanteita, joissa hoitotyön tieto syntyy ja joissa sitä käytetään. Kirjoittaja erittelee viisi kliinisen hoitotyön pätevyystasoa. Tasoja- noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava ja asiantuntija- kuvataan merkittävien hoitotyön tiedon kartuttamiseen liittyvien tilanteiden avulla. Potilaiden puolesta puhuminen, asiantuntemus ja osallistuminen, niiden myötä kehittyvä valppaus ja niihin liittyvä välittäminen ovat toistuvia teemoja sairaanhoitajien kertomuksissa.
Kirjaa voidaan käyttää eri tavoin. Hallinnossa toimivien huomio kiinnitetään inhimillisten voimavarojen- sairaanhoitajien- taitavan ja viisaan käytön tärkeyteen. Teos on hyödyllinen myös hoitotyön opettajille. Asiantuntijoiden kokemuksista saadun kokemuksen hyödyntäminen vaikuttaa opetukseen. Myös heille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään hoitotyön kuvaa ja sairaanhoitajien roolia, kirja antaa ajatuksia ja mielikuvia.

Tästä kirjasta täytyy todeta, että kuivahan tämä on. Kuivuutta kompensoi kuitenkin hoitajien tarinat, joita lukee ilokseen. Kirjan parasta antia on kuitenkin nämä viisi kliinisen hoitoyön pätevyystasoa. Minulla on tähän kirjaan aivan erityinen "suhde". Olin sinä syksynä aloittamassa sairaanhoitajaopinnot ja kesätöissäni törmäsin kokeneeseen sairaanhoitajaan. Hänelle tietysti kerroin uravalinnastani. Hän kehoitti lukemaan edellä kuvatun teoksen. Ja senhän teinkin. Aloitettuani opinnot, jossain harjoittelussa piti käyttää hyväkseen jotain hoitotyönmallia ja silloin mieleeni palautui viiden kliinisen pätevyystason malli. Sain luvan käyttää sitä työssäni.

Eipä siis olekaan ihme, että kirjastossa huomasin tämän seuraavan helmen.

Asiantuntijuus hoitotyössä- hoitotyö, päättelykyky ja etiikka. Patricia Benner, Christine A. Tanner, Catherine A. Chesla. 1999.

Kirjan takana:
Asiantuntijuus hoitotyössä- hoitotyö, päättelykyky ja etiikka on jatkoa  Aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan tematiikalle. Teos paljastaa kliinisen päättelykyvyn ja hoitotyön käytäntöjen monimutkaisen luonteen. Edellisen kirjan tavoin siinä on käytetty erittäin kiinnostavasti tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa.
Yksi kirjan selväksi tekemä totuus oppimisesta on, että kliininen oppiminen on vuoropuhelua periaatteiden ja toimintakäytäntöjen välillä. Periaatteen ymmärtäminen ja sen toiminnallinen oppiminen edellyttää paljon käytännön kokemusta. Kirja sisältää useita esimerkkejä kokemuksellisesta oppimisesta ja periaatteiden toteuttamisesta käytännössä.
Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta ja ohjeita niin hoitoyön johtajille, opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille kuin käytännön hoitoyössä toimivillekin.
Tämä kirja todellakin jatkaa mukavasti aloittelijasta asiantuntijaksi- kirjan teemaa. Tämä kirja kuvaa eroja edistyneen aloittelijan, pätevän, taitavan ja asiantuntijan tavoissa tulkita potilaita ja muuttuvia hoitotilanteita. Tämän kirjan luettuani ymmärsin ja huomasin, kuinka kokemuksen kautta todellakin kehittyy edistyneestä aloittelijasta kohti asiantuntijuutta. Koulutus antaa hyvän pohjan, mutta vasta kokemus opettaa ja tekemällä oppii, sen tämäkin kirja alleviivaa. Kirjasta käy myös hyvin ilmi kokeneemman hoitajan tuki opettajana ja hiljaisen tiedon siirtäjänä nuoremmalle hoitajalle. Tämäkin kirja on hyvin teoreettinen, mutta ei suinkaan kuiva. Kirjassa on paljon haastatteluja eritasoisilta hoitajilta ja samaa potilas tapausta saatetaan käydä läpi useammassa kohdassa. Lisäksi kirjassa pohditaan hoitaja-lääkäri suhdetta.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Yhtä juhlaa

Tänään, 12.5.2013, on ollut varsinainen juhlapäivä!

Äidit ovat tietysti olleet tänään juhlittava nro 1. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lisäksi olemme voineet tänään juhlistaa J.V. Snelmanin päivää, suomalaisuuden päivää, Florence Nightingalen syntymäpäivää ja sairaanhoitajan päivää.

Sairaanhoitajan päivänä (ennen kansainvälinen sairaanhoitajan päivä) kansainvälisesti teemana on mm. koulutuksen parantaminen ja köyhyyden sekä lapsikuolleisuuden vähentäminen. Suomessa päivän teemana on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen sekä sairaanhoitajien rooli siinä. Samalla juhlitaan sairaanhoitajan ammattia. (Lähde: Sairaanhoitaja lehti nro 5/13).

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Hyviä tekoja

Joskus hyvien tekojen tekeminen onnistuu viiveellä.

Olen harrastus porukassani puhunut useamman vuoden ajan, että olisi hyvä olla elvytyssuoja käden ulottuvilla. Tämähän onnistuu kätevästi niin, että tilaa SPR:ltä avaimenperän jossa on sisällä elvytyssuoja (maksaa n. 6€). Kätevää ja yksinkertaista. Minulla itselläni on sellainen, itse asiassa kierrossa on jo toinen. Käyttämään en ole sitä joutunut, onneksi.

Töissä puheenaiheena on minun työmatkapyöräilyni. Säällä kuin säällä, vuoden aikaan katsomatta, poljeskelen töihin. (Paras aika polkea töihin on sunnuntaiaamut. Silloin ei ole oikein muita liikkeellä, näkee ja kuulee linnut ym. elukat.) Hyvin usein töissä kuulee lauseen: kyllähän minäkin, jos..... Nyt on kuitenkin tapahtunut suuri ihme ja työkavereistani 2 ovat olleet nyt muutamana päivänä pyörällä töissä. Voi että olen yhtä hymyä ja kannustus on kova! :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Saavutamme....

Saavutamme korkeimman mahdollisen askelman
moraalisessa kulttuurissa,
kun huomaamme,
että voimme kontrolloida omia ajatuksiamme.

Charles Darwin

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ravintoa ruumiille ja sielulle

Ruumiin ravinto:
Minulla oli vanhentunutta jogurttia jääkaapissa. En halunnut heittää sitä pois, enkä tehdä perinteistä jogurttikakkua. Surffailinkin sitten hetken internetin ihmeellisillä aalloilla ja löysin hedelmäpommi-rieskan ohjeen. Sivustoa ja reseptin alkuperäistä tekijää en tietenkään muista, mutta suuri kiitos silti tekijälle. Oli älyttömän hyvää ja ekologinen omatunto kiittää. Tässä ohje kokeilkaa!

Hedelmäpommi-rieskat
6 dl jogurttia
n. 6 dl ohrajauhoja
n. 2 dl vehnäjauhoja
4 kpl kananmunia
1 tl suolaa

1. Sekoita munat ja jogurtti. Lisää suola.
2. Sekoita jauhot ja vaivaa kimmoisa taikina. Taputtele leivinpaperin päällä littanoita rieskoja. Viiltele ja pistele.
3. Paista 250 asteessa, 15 min.


Ravintoa sielulle:
Meeri Koutaniemen Oasis. Älyttömän puhutteleva kirja. Kannattaa lukea. Kuvat ja teksti tukevat hyvin toisiaan.

Ote sivulta books.aalto.fi:
Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiinnostui Oasiksesta ja sen potilaiden tarinoista vuonna 2010. Hän oli nähnyt meksikolaisen, dokumenttiohjaaja Alejandro Cárdenasin aiheesta työstämän dokumenttitrailerin ja tilasi saman tien lentoliput Meksikoon. Kuukauden vierailun sijaan Meksikosta tuli Koutaniemelle kuin toinen kotimaa. Siellä hän kuvasi Oasis-sarjaansa yhteistyössä Alejandro Cárdenasin kanssa.

Kirjan takana lukee näin:
Oasis kertoo hiv-positiivisten miesten kohtalosta Meksikossa. Se on tarina transseksuaaleista intiaaneista, jotka salaavat naiseutensa.
Gerardo, Reyna, Deborah ja Carlangas taistelevat yhteiskunnan hiljaista väkivaltaa ja halveksuntaa vastaan. Lähimmäistensä hylkääminä he löytävät identiteettiensä äärelle seuraamalla sisäistä ääntään aavikolta keitaalle.
Oasis on paikka ja mielentila, jossa miehet hyväksytään tasavertaisina.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

TAKSI!

"Arkku on vainajan taksi

  Silloin ymmärsin, mitä ihmiset tarkoittavat, kun sanovat olevansa prosessissa.
  Minäkin jouduin prosessiin.
  Kun omaiseni kuoli, joku oli järjestänyt sellaisen prosessin, jossa vainajaa näytettiin kolme kertaa.   Prosessin käsikirjoitus oli:
  "NÄYTÖT OMAISILLE:
  Ensimmäinen näyttö tuoreeltaan.
  Toinen kylmettyneenä.
  Kolmas muuttuneena (mattimyöhäisille)".
  Pyrin selviämään näytöistä nopeasti ja kangertelematta.
  Sairalasta oli soitettu: "Hän on lähdössä".
  Olin alkanut kiireesti pakata.
  Soitin takaisin vartin päästä.
  "Hän on lähtenyt", minulle kerrottiin.
  Ymmärsin sen tarkoittavan, että hän on "kuollut" ja että hän olisi kovaa vauhtia matkalla arkkuun. Sillä hän kohta huristelisi kuin taksilla näytöstä toiseen.
  "Kuinka kauan pidätte osastolla?" kysyin.
  "Voimme pitää häntä pari kolme tuntia".
  Kumijalka alle! Kuolleet eivät nykyisin odota, hoputin taksiani. Muut omaiset ovat siellä jo, ja minä katson vainajan reippaasti parissa minuutissa, jotta prosessissa päästään eteenpäin. En halua häiritä prosessin normaalia kulkua!
  Parituntisen matkan aikana outo ajatus pyyhkäisi yli pääni: ruumiinvalvojaiset. Jos pyytäisin vainajan sairaalasta kotiin vuorokaudeksi? Polttaisimme kynttilää, valvoisimme hänen ympärillään. Ei, sehän hankaloittaisi prosessia ja olisi varmasti kallistakin, eestaas rahtaaminen.
  Ole asiallinen, toruin itseäni. Näyttö on näyttö ja sillä siisti. Ei hullukaan kuskaa vainajaa enää sairaalasta kotiin! Pidettäisiin mielenvikaisena....perverssinä!
  Ensimmäinen näyttö:
  Hän lepäsi huoneessa, jonka oveen oli kirjoitettu "varasto". Hoitaja oli pannut pienen kukkakimpun hänen rintansa päälle.
  Koska aikaa oli vähän, en voinut käynä läpi vainajan koko elämää enkä myöskään hänen kuolemaansa. Tuijotin kukkia. Älä nyt herrajumala siitä kukkakimpusta liikutu, aika hupenee! Kosketa vainajaa, muistele häntä, veisaa vaikka virsi.
  Katsoin vainajaa ja sitten taas kukkia.
  Veisasin nopeasti "Oi herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.
  Seuraava näyttö oli kahden päivän kuluttua.
 Hurautin hautaustoimiston autolla sairaalan kylmätilaosaston oven eteen. Hautausasuihin pukeutuneet hautaustoimistovirkailijat liu'uttivat tyhjän arkun autosta ulos.
  He panivat vainajan arkkuun ja toivat hänet omaisten huoneeseen.
  Sitten he avasivat arkun ja jäivät seisomaan sen kahden puolen.
  Miten tässä näytössä tuli toimia? Tarkoittiko miesten läsnäolo sitä, että heillä oli kiire? Pitikö minun hyvästellä vainaja mahdollisimman nopeasti ja sitten nyökätä miehille? 
  Tämä näyttö kuului tietenkin hautaustoimiston miesten hallintapiiriin, saivathan he vainajasta leipänsä. Ehkä erityinen vainajahygienia vaati, että asiantuntijat ovat mukana. Rohkenin kuitenkin kysyä: "Voisitteko poistua hetkeksi?"
  Miehet nyökkäsivät ja poistuivat oven taakse.
  Mikähän on näytön normaali pituus, jotta en tuhlaisi liiaksi miesten työaikaa, mietin. Vartti? Viisi minuuttia? Pari minuuttia?
  Kiersin nopeasti arkkua, yritin painaa muistiini vainajan piirteitä. (Hän oli isäni.) Hiusraja menee tuosta, tuossa on luomi, tuossa leikkausarpi. Tuossa silmät, nenä ja suu, jotka näkisin nyt viimeistä kertaa.
  Jotakin täytyisi puhua vainajalle -sielunhan pitäisi olla kuoleman jälkeen lähistöllä- mutta aika hupeni. Asetin kukkakimpun hänen rintansa päälle. (Kukat olivat hänen istuttamiaan.) Katselin vuoroin kukkia, vuoroin vainajaa: aikaa enää minuutti. Huoneessa oli virsikirja, ryntäsin sen kimppuun ja lauloin nopeasti " Oi Herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.
  Pyysin miehet sisään.
  "Haluatteko peittää hänet?" he kysyivät. "Yleensä omaiset peittävät itse".
  Peitin vainajan, ja miehet ruuvasivat arkun kiinni.
  Arkku pantiin ruumisautoon ja lähdimme ajamaan kohti siunauskappelia, jonka kylmätiloihin arkku liu'utettiin.
  Olin kuullut myös kolmannesta näytöstä. Kysyin miehiltä kierrellen: "Voisiko hänet nähdä vielä kerran, jos jollekulle omaisista tulee tarve?"
  Miehet sanoivat, että kyllä se järjestyy. Ennen siunaustilaisuutta on viimeinen mahdollisuus.
  "Siinä on varmasti melko vähän aikaa", sanoin . "Enkä minä varmasti itse tulisi katsomaan, kysyin vain ylipäänsä -on hyvä tietää".
  "Kyllä järjestyy", toinen miehistä vahvisti.
  "Niin että jos tulee tarve", toistin.
  Paluumatkalla hautaustoimistoon poikkesin yllättäen prosessin sovitusta kulusta. Istuin hautaustoimiston auton etupenkille ja sain päähäni, että haluan nostaa vainajan profiilia. Auto ajoi hänen entisen työpaikkansa ohi. Osoitin sitä sormella ja sanoin miehille: "Tuossa hän oli muuten johtajana".

Lähde: Sinikka Nopola; Taivaallinen kassi ja muita esineitä, 2005

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Nippelitietoa

Jossain lehdessä tässä taannoin silmiini osui pieni tilastotärppi: myydyimmät reseptilääkkeet 2012. Lehti oli ottanut tietonsa Suomen lääkedata 2013:sta ja laittanut tuotteet aakkosjärjestykseen. Itse kaivelin www.tohtori.fi sivulta mihinkä mitäkin lääkettä käytetään (tämä tieto suluissa).

Ebixa ( Alzheimer)
Enbrel (Nivelreuma, selkärankarauma, psoriaasis)
Humira (Nivelreuma, selkärankareuma, crohnin tauti)
Januvia (DM 2)
Lantus (DM)
Levemir (DM)
Lyrica ( Hermovaurion aihettama kipu, epilepsia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö)
Neulasta (Syöpätautien yhteydessä tukemaan valkosolujen tuotantoa)
Seretide ( Astma, keuhkoahtaumatauti)
Symbicort turbuhaler (Astma, vaikea keuhkoahtaumatauti)

Ja samaisessa lehdessä oli myös listattuna myydyimmät itsehoitovalmisteet 2012. Näitä me olemme eniten ostaneet!

Bepanthen, Berocca, Burana, Finrexin, Nicorette, Nicotinell, Oftagel, Panadol, Primaspan, Voltaren