Lääkeriippuvuudelle on alkoholismin ja muiden aineriippuvuuksien tapaan ominaista hoidollisesti tarpeettoman tai tarpeettomaksi muuttuneen lääkkeen jatkuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Yleisimmät väärinkäytetyt lääkkeet ovat ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet sekä kivun ja yskän hoidossa käytetyt opiaatit ja muut lääkkeet.

Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyy usein, vaikkakaan ei aina, joko psykologisen tai fysiologisen riippuvuuden kehittyminen. Fysiologisen riippuvuudessa henkilön kyky sietää lääkkeen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja/tai hänellä ilmenee lääkkeen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vierotusoireita. Vierotusoireet (ks. «Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden vierotusoireyhtymä»1) saavat henkilön usein jatkamaan lääkkeen tarpeetonta tai haitallista käyttöä. Lääkeriippuvuus voi kuitenkin olla luonteeltaan psykologista riippuvuutta ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa) tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia.

Vierotusoireet saattavat olla hyvin voimakkaita kipulääkkeinä käytettyjen opiaattien sekä ahdistus- ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä ja viikkoina. Myös masennuslääkkeiden käytön lopettamisen yhteydessä voi ilmetä joskus varsin kiusallisiakin ohimeneviä lopetus- tai vierotusoireita.

Lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä ilmenevät vierotus- ja lopetusoireet muistuttavat lääkkeen käytön syynä olleita ahdistus-, masennusoireita tai unettomuutta. Vierotusoireiden ilmeneminen lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä saa henkilön helposti jatkamaan muuten jo tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen säännöllistä käyttöä.

Lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista (voimakas riippuvuus), jos päivittäin käytetyn aineen määrä on hyvin suuri ja jos henkilöllä on pakonomainen tarve saada aineen humalluttava tai euforisoiva päiväannos käyttöönsä lähes keinolla millä hyvänsä. Tarkkaavaisuushäiriön hoitoon käytettyihin ja amfetamiinin tapaan vaikuttavien psykostimulantit voivat synnyttää amfetamiiniriippuvuuden kaltaisen addiktiivisen lääkeriippuvuuden. Sen sijaan ahdistus- ja nukahduslääkkeet aiheuttavat vain harvoin addiktiivista lääkeriippuvuutta ja tällöinkin lääkeriippuvuuteen liittyy lähes aina addiktiivinen alkoholi- tai muu päihderiippuvuus. Sen sijaan masennuslääkkeiden käyttöön ei liity addiktiivisen lääkeriippuvuuden kehittymisen vaaraa. Addiktiivinen lääkkeen käyttö perustuu alkoholismin tapaan jatkuvan lääkkeen käytön aiheuttamaan keskushermoston toiminnan häiriöön ja on käyttäjän tahdosta pitkälti riippumaton vakava sairaustila. Vapautuminen addiktiivisesta lääkkeen käytöstä ilman ammatillista apua on lähes aina ylivoimaista ja voi vaikea-asteisten vierotusoireiden vuoksi olla myös vaarallista.