Migreenin oireet

Migreenikohtauksia aiheuttavat usein tietyt ulkoiset tekijät, jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen. Kohtausta edeltävänä päivänä esiintyy usein edeltäviä oireita, esimerkiksi haukottelua, makeanhimoa, väsymystä, mielialan muutoksia.

Osassa migreenikohtauksista kärsivistä (15:llä sadasta) esiintyy ennen päänsärkyä esioireita eli aura. Useimmiten se on näköhäiriö: laajeneva häiriö näössä, kirkasreunainen värisevä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Esioireena voi esiintyä myös puheen häiriöitä tai halvausoire, joka kestää 5–60 minuuttia.

Useimmiten päänsärky alkaa suoraan ilman esioireita: sykkivä, toispuoleinen kova tai kohtalainen pääkipu, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Siihen voi liittyä yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.

Migreenin itsehoito

Osa migreenipotilaista tulee päänsäryn kanssa hyvin toimeen vähäisen särkylääkityksen avulla tai kokonaan ilman lääkkeitä. Oireita helpottavat viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä kylmä kääre. Lääkkeenä voi käyttää parasetamolia tai tulehduskipulääkettä. Kerta-annoksen tulee olla melko suuri: parasetamolia 1 000 mg, ibuprofeenia 800 mg, tolfenaamihappoa 200 mg, naprokseenia 500–1 000 mg (ks. parasetamolia «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p;_haku=parasetamoli&p;_loki=e»1 ja ibuprofeenia «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=far&p;_haku=ibuprofeeni&p;_loki=e»2 sisältäviä lääkkeitä).

Migreenin hoitoon kuuluu myös ärsyttävien tekijöiden välttäminen. Tavallisin on kirkas tai vilkkuva valo. Muita ovat kuumuus, suuret lämpötilanvaihtelut, hajut, alkoholi, valvominen ja jotkin ruoka-aineet.

Milloin hoitoon

Jos omahoito ei auta riittävästi, on syytä hakeutua lääkäriin. Sitä ei kannata lykätä, sillä yleensä migreeniin löytyy tehokasta apua.

Migreenin hoito

Osa migreenistä voidaan hoitaa edellä mainituilla kipulääkkeillä, varsinkin jos mukaan liitetään pahoinvointilääke (metoklopramidi). Kipulääkkeitä voidaan annostella poretabletteina, jolloin vaikutus alkaa nopeammin, tai peräpuikkoina, jos pahoinvointi estää suun kautta nauttimisen.

Jos särkylääkkeiden teho ei riitä, voidaan käyttää migreeniin kehitettyjä "triptaani"-lääkkeitä, joita on useita eri nimisiä. Lääke tehoaa runsaassa kahdessa kolmasosassa migreenikohtauksia. Lääke otetaan heti migreenipäänsäryn tai pahoinvoinnin alettua. Niitä voidaan nauttia suun kautta, käyttää nenäsuihkeena tai ottaa pistoksena. Jos lääke tehoaa mutta oireet alkavat uudestaan, lääkeannos voidaan uusia kahden tunnin kuluttua.

Jos migreeniä esiintyy kuukaudessa 4 kertaa tai useammin, harkitaan estolääkkeen käyttämistä. Tällöin lääkettä käytetään säännöllisesti. Lääkevaihtoehtoja on useita. Mikään lääke ei pysty lopettamaan migreenikohtauksia kokonaan, mutta niillä kohtausten määrä voi vähentyä puoleen.

Migreenin ehkäisy

Migreenitaipumusta ei voida ehkäistä. Aikaisemmilla elämäntavoilla ei tiedetä olevan yhteyttä myöhempään taipumukseen saada migreenikohtauksia.

Kohtausten ilmaantumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota niitä laukaiseviin tekijöihin (ks. itsehoito). Kohtausten ehkäisyyn on kokeiltu erilaisia psykologisia hoitoja ja rentoutushoitoja. Näillä kohtausten määrä voi vähentyä 40–50 prosenttia. Teho on samaa luokkaa kuin estohoitoon käytettävillä lääkkeillä. Erilaiset fysikaaliset hoidot ja akupunktuuri saattavat auttaa hieman (noin 20 prosentin väheneminen), mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Migreeni»4.

God medicinsk praxis-rekommendationen (patientinformation), läs «Migrän»5.