Kaksoiskohderyhmän avulla tavoitat valtavan joukon samanlaisia ihmisiä kun verkkokauppasi vakioasiakkaat.
Toimittajat saavat nykyisin enemmän palautetta jutuistaan. Kirjepostin aikaan saamani lukijapalaute oli yleensä myönteistä, sillä ihminen, joka vaivautui etsimään osoitteen ja kirjoittamaan kirjeen, oli lähinnä kiitollinen lukemastaan. Tai sitten poikkeuksellisen käärmeissään.
Olen säästänyt saamani postin, koska olen ajatellut, että niitä voi joskus masentuneena hetkenä lukea uudelleen. Olenkin usein vastannut palautteen lähettäjälle, että hän ei arvaakaan, miten muutama ystävällinen rivi voi lämmittää.
Nyt luen sosiaalisesta mediasta lyhyitä viestejä, jotka on kirjoitettu heti lukutilanteessa. Välillä se on aika rankkaa, mutta parhaimmillaan päädytään antoisiin keskusteluihin; huonoimmillaan heitellään mielipiteitä, joista näkee, ettei juttua ole edes luettu.
Kirjoittajana oppii aika nopeasti, mikä nostattaa tunteita. On aika helppoa saada ihmiset kyynelehtimään tai raivostumaan, mutta sellaisesta tulee vähän halpa olo.
Parasta on, jos teksti resonoi lukijassa, että hänen oma mielensä toimii sen kaikukoppana. Jos kirjoitan Maunulan muumion elämäntarinan, pyrin siihen, että lukija ajattelee omaa elämäänsä. Siksi kirjoitan mielelläni tutuista asioista kuten vaikka ABC-asemista tai Lego-palikoista, jotta ihmiset näkisivät ne uusin silmin. Eksotiikka ei minua kiinnosta – eivätkä sankarit tai julkkikset.
Lukijat aistivat yleensä hyvin tekstin sävyn, onko se ironinen tai idealisoiva, mutta sähköpostia tulee herkemmin, jos tekstissä on väärä luku, nimi tai tieto. Silloin hänen luottamuksensa horjuu.
Kielivirheet, tai kuvitellut kielivirheet, herättävät erityistä raivoa. Ihmisten on vaikea tinkiä kerran koulussa oppimastaan. Yleiskielen uudet sallivuudet, puhekieli ja uudissanat kertovat lukijoiden mielestä usein toimittajien huonosta kielentajusta.
On hankalaa, kun täytyy kirjoittaa samaan aikaan sekä asiantuntijoille että tietämättömille. Eksperttejä on vaikea tyydyttää, ja niinpä heiltä tulee happamia huomautuksia pinnallisuuksista ja itsestäänselvyyksistä.
Ja aina tulee kritiikkiä siitä, että jutussa ei kirjoitettu jostain muusta asiasta.
Mutta onneksi ne ajat ovat ohi, jolloin kirjoitti kuin tyhjään aukkoon. Näki kovasti vaivaa, kirjoitti ja kumitti, valvoi öitä. Sitten teksti lähti painokoneen kautta maailmalle. Eikä sieltä kuulunut mitään.
Olen säästänyt saamani postin, koska olen ajatellut, että niitä voi joskus masentuneena hetkenä lukea uudelleen. Olenkin usein vastannut palautteen lähettäjälle, että hän ei arvaakaan, miten muutama ystävällinen rivi voi lämmittää.
Nyt luen sosiaalisesta mediasta lyhyitä viestejä, jotka on kirjoitettu heti lukutilanteessa. Välillä se on aika rankkaa, mutta parhaimmillaan päädytään antoisiin keskusteluihin; huonoimmillaan heitellään mielipiteitä, joista näkee, ettei juttua ole edes luettu.
Kirjoittajana oppii aika nopeasti, mikä nostattaa tunteita. On aika helppoa saada ihmiset kyynelehtimään tai raivostumaan, mutta sellaisesta tulee vähän halpa olo.
Parasta on, jos teksti resonoi lukijassa, että hänen oma mielensä toimii sen kaikukoppana. Jos kirjoitan Maunulan muumion elämäntarinan, pyrin siihen, että lukija ajattelee omaa elämäänsä. Siksi kirjoitan mielelläni tutuista asioista kuten vaikka ABC-asemista tai Lego-palikoista, jotta ihmiset näkisivät ne uusin silmin. Eksotiikka ei minua kiinnosta – eivätkä sankarit tai julkkikset.
Lukijat aistivat yleensä hyvin tekstin sävyn, onko se ironinen tai idealisoiva, mutta sähköpostia tulee herkemmin, jos tekstissä on väärä luku, nimi tai tieto. Silloin hänen luottamuksensa horjuu.
Kielivirheet, tai kuvitellut kielivirheet, herättävät erityistä raivoa. Ihmisten on vaikea tinkiä kerran koulussa oppimastaan. Yleiskielen uudet sallivuudet, puhekieli ja uudissanat kertovat lukijoiden mielestä usein toimittajien huonosta kielentajusta.
On hankalaa, kun täytyy kirjoittaa samaan aikaan sekä asiantuntijoille että tietämättömille. Eksperttejä on vaikea tyydyttää, ja niinpä heiltä tulee happamia huomautuksia pinnallisuuksista ja itsestäänselvyyksistä.
Ja aina tulee kritiikkiä siitä, että jutussa ei kirjoitettu jostain muusta asiasta.
Mutta onneksi ne ajat ovat ohi, jolloin kirjoitti kuin tyhjään aukkoon. Näki kovasti vaivaa, kirjoitti ja kumitti, valvoi öitä. Sitten teksti lähti painokoneen kautta maailmalle. Eikä sieltä kuulunut mitään.
Ilkka Malmberg
Jaa: