Informaatioähky on ahdistusta ja turhautumista, joka aiheutuu hallitsemattomaksi koetusta tiedon määrästä.  Kun informaatiota on paljon, olennaisten viestien erottaminen ja ymmärtäminen alkaa tuntua vaikealta.
Alun perin aiheesta alettiin puhua 90-luvulla, kun tietokoneet toivat aiempaa helpomman tietojenkäsittelyn työpaikoille. Viimeistään älypuhelinten myötä huoli tietotulvaan hukkumisesta on levinnyt myös työajan ulkopuolelle: netin uutisvirrat ja sosiaalisen median palvelut tarjoavat loputtoman määrän jatkuvasti päivittyvää, reaaliaikaista tietoa.
”Infoähkyssä on kyse enemmänkin huonoista tiedon esittämis- ja vastaanottotavoista kuin tiedon liiallisesta määrästä”, huomauttaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja aivoasiantuntija Minna Huotilainen.
”Aivot eivät kulu käytössä, vaan pohdinta, ideointi ja uuden opettelu päinvastoin parantavat aivojen toimintaa.”
Ongelmia alkaa syntyä, kun aivoja rasitetaan jatkuvilla keskeytyksillä tai monilla yhtäaikaisilla ärsykkeillä.
”Nämä taas ovat seurausta pikemminkin ihmisten omasta käyttäytymisestä kuin esimerkiksi verkkomedian ja somepalveluiden olemassaolosta sinänsä.”

Verkossa kaikki on helpompaa
Osa töissä koetusta infoähkystä johtuu tiedon löytämiseen, tallettamiseen ja käyttöön liittyvistä hankaluuksista. Yritysten tietojärjestelmät saattavat olla painajaismaisia operoida, eikä organisaatioissa välttämättä ole vakiintuneita tapoja tiedon arkistointiin ja jakamiseen.
Useimmissa verkkopalveluissa on sen sijaan lähdetty siitä, ettei niiden käyttö ole kenellekään pakollista, ja siksi sen täytyy olla todella helppoa ollakseen houkuttelevaa.
Somessa jokainen rakentaa feedinsä itse omien kiinnostustensa mukaan ja jakaa tietoa vaivattomasti. Uutissivut ja blogit tarjoavat automaattisesti linkkejä aiheeseen liittyvään lisäluettavaan. Mainonnassakin pyritään yhä tarkempaan kohdentamiseen ja kohderyhmän palvelemiseen.
Helppous hellii mukavuudenhaluisia aivojamme. Netin mahdollistama interaktiivisuus ja liikkuva kuva tarjoavat myös uudenlaista tukea tiedon omaksumiseen ja muistamiseen.
Ja vaikka kanavia on paljon, päällekkäisen tietokaaoksen  syntyä ehkäisee ihmisten taipumus roolittaa eri tietolähteet tarpeidensa ja tapojensa mukaan.
”Jos on tottunut saamaan päivän yleisuutiset sanomalehdestä ja iltauutisista, ei niitä välttämättä halua jatkossakaan lukea Twitteristä”, Huotilainen arvioi. ”Uusille kanaville kehittyy sitten joku oma, vähän erilainen rooli.”

Jatkuvuus auttaa jäsentämisessä
Vaikka vaihtoehtoisia tietolähteitä löytyisi netistä pilvin pimein, perinteisen uutismedian tuottamaa sisältöä luetaan ja jaetaan edelleen innokkaasti. Miksi?
”Vaikka olemme luontaisesti uteliaita, toivoisimme, että asiat esitettäisiin meille tutussa kehyksessä ja formaatissa, vaikka sitten ulkomaanuutisena tietyn nimisessä lehdessä. Jatkuvuus on aivoille helpottavaa, ja asioiden pysyminen odotusten mukaisissa uomissaan auttaa maailman jäsentämisessä. Ja eihän Google kaikkea tiedä. Siksi ihmiset kaipaavat edelleen eräänlaisia joukon johtajia ja asiantuntijoita, jotka ovat perillä asioista.”
Lopuksi Huotilainen muistuttaa, että aivojemme kannalta maailma on täynnä virikkeitä joka tapauksessa, oli älypuhelimia tai ei. Ennen modernin tiedonvälityksen aikaa havaintoja ja päätelmiä piti tehdä vaikka ympäröivästä luonnosta ja säätiloista. Nykyisin netissä saatavilla oleva tieto on kuitenkin paitsi reaaliaikaista, myös tallentuvaa, ja tämä saattaa vääristää käsitystämme siitä, kuinka suuri osa siitä on mahdollista tai tarpeellista omaksua.
”Tietovirrat alkavat stressata, jos jatkuvasti kokee jäävänsä jostain paitsi. Tieto on valtaa, ja siksi tunnemme joutuvamme haavoittuvaiseen asemaan, jos muut tietävät jotakin mutta itse ei. Ehkä siksikin perinteiseen mediaan turvaudutaan edelleen kaiken hälyn keskellä: luotetaan siihen, että kyllä se Hesari sitten kertoo riittävän isolla fontilla, jos Putin on oikeasti tulossa.”